Päiväkirja 24.2.2015

Moikka vaan päivikirja,

Arvaa kuka täällä..hähää..? UUNO..KUKA MUU MUKA? Iskä ja Kerttu, niillä on tosi hellä hetki ja mä nappasin tietokoneen haltuun. Nyt ei tule mitään siideri-pissisten nyyhkytarinoita vaan MUN juttuja.

 



Mua on viime aikoina pyydetty kirjoittamaan monia juttuja mutta MÄ räppäri-Uuno ei kyllä kirjoittele mitään. Paitsi nimmareita ja riimejä Paksun kanssa.

Me käytiin muuten Iskän kanssa muutama päivä sitten töissä. Siis Benin ja Martan Iskän töissä, kun sen Iskä sanoi että takkamyynti sakkaa ja mä lupasin auttaa sitä. En mä ole ikinä mitään takkoja myynyt mutta hei, ei kai se vaikeaa ole.

Iskä lupasi että mä saan ajaa autolla kun olen jo iso poika. Kerttu kun kuuli että me lähdetään äijäporukalla, niin sehän alkoi kirkumaan. Äiskä otti sen syliin ja niin me pojat lähdettiin kruisailemaan. Me kuunneltiin räppiä koko matka ja vitsi että oli kiva ajella.

 



No enhän mä tiennyt sitä paikkaa mihin mennään ja Iskä oli tietenkin just puhelimessa ja niinhän me ajettiin siitä paikasta ohi. Tossa se mesta oli..

 



Kun me päästiin perille, mä paiskasin tassua Benin ja Martan Iskän kanssa. Me sovittiin että mä aluksi vähän tarkkailen sivusta miten takkoja myydään.

 



Se paliskunta oli lähdössä jo ilman takkaa ja mä otin tilanteen haltuun..Nyt ette kyllä lähde mihinkään ilman takkaa huusin niille! Ne katsoi mua vähän pitkään.

Meillä on perinteistä ja mode..moder..momoni..no sellaisia hienoja takkoja mä sanoin niille. Tässä on kiva malli jonka edessä on teidän hyvä maata.

 



Eeeii me maata takan edessä ne sanoi mulle. Aha..kyllä mä makaan ainakin, sanoin niille. Noh..voitte te seistäkin sen edessä jos haluatte. Meidän täytyy miettiä ne sanoi. Ei käy, mä sanoin. Takka mukaan ja nimi paperiin, ette ehkä ymmärrä että mun provikat jää saamatta jos te mietitte. Nyt nimiä paperiin vai mitä? Oletteko ennen ostaneet koiralta takkaa..häh? Saatte valita..takka vai kakka.

 



Mä diilasin muutaman takan siinä kunnes mua alkoi kyllästyttämään. Työnteko ei sovi mulle. Mä jäin nyt odottamaan provikoita noista kaupoista. Kun me päästiin kotiin, Kerttu ei uskonut mua kun mä kerroin mitä me tehtiin. Ei se mitään, mulle luvattiin apulaistakkamyyjän työtä kesäksi. Mä lupasin miettiä vielä sitä.