maanantai 11. elokuuta 2014

Päiväkirja 11.8.2014

Rakas päiväkirja,

onneksi ilmat on vähän viilentyneet, sillä me ollaan uunon kanssa oltu ihan hikenä. Ei jaksa edes normaaleja luu-leikkejä leikkiä. Iskä sanoi, että pitää muistaa juoda reilusti, mutta sitten se katsoi aika tuimasti mua kun mä kävelin siideripullo suussa. Se sanoi, että ei tarkoittanut ihan tuota.

 

Tänään aamulla iskä ja äiskä herätti meidät tosi aikaisin. Mä en olisi millään jaksanut nousta mutta yritä siinä sitten nukkua, kun äiskä lähtee töihin. Mitä mä laitan päälle, onko tukka hyvin.. mä annoin puoli unessa muutaman vinkin äiskälle ja sitten se rauhottui hieman.

 

Kun me ei jaksettu nousta, iskä lähti viemään äiskää töihin ja lupasi että tulee pian takaisin. Vaikka iskä ei ollut kauan pois, mulla alkoi kakka hakkaamaan lahjetta tosi pahasti. Uuno nauroi kippurassa ja ilkkui kun mun oli pakko laskea löysät pois meidän eteisen matolle. Tai ei se mitään löysää ollut, kivikovia kökkäreitä. Uuno haukkui mua kuudesti laukeavaksi. Aika ikävästi sanottu. 


Mä tiesin että iskä ei ilahdu kun se tulee ja menin valmiiksi sohvan alle ja yritin ottaa oikein surkean ilmeen, että se ei hermostuisi mulle. Mä vaan toivoin koko ajan että se ei liukastuisi niihin kikkareisiin. Mutta arvaa mitä, se ei ollut yhtään vihainen mulle. Se sanoi, että nyt mennään ulos ettei Uunoltakin tule savet syliin.

Ulkona oli ihana ilma, ei ollut kauhean kuuma mutta linnut lauloi tosi kauniisti. Tosin ne kamalat hanhet mökäsi ja me ajettiinkin ne pois. Sitten mä yritin tehdä tuttavuutta sellaisen kauniin pikkulinnun kanssa joka istui puun oksalla, mutta ei me oikein ymmärretty toisiamme.



Kun me oltiin menossa sisälle, mä näin aivan ihmeellisen jutun. Sillä oli kamalasti jalkoja ja se käveli seinää pitkin. Iskä sanoi, että se on hämärähäkki tai joku vastaava. En kuullut nimeä tarkkaan kun olin niin innoissani. Se meni tosi lujaa pakoon kun mä yritin jutella sille.


Ehkä me vielä tavataan ja tutustutaan. Mä haluaisin olla myös hämärähäkin ystävä. Se kuitenkin asuu meidän ulko-oven luona.

Kun me päästiin sisälle, iskä paljasti yllätyksen. Se oli ostanut meille uuden lelun ja Uuno sekosi siitä ihan täysin.
 


 

Sillä me sitten leikittiin kunnes me oltiin ihan läkähtymäisillään. Sitten iskä otti lelun pois ja komensi meidät juomaan. Ja lisäsi vielä, että Kerttu EI juo siideriä.

Illalla ennen nukkumaan menoa me käytiin katsomassa meidän talon pyykkitupaa. Siellä voi pestä vaikka Nallen tai Reiska-käärmeen. Me kysyttiin iskältä, saadaanko me ajaa pyykkikärryillä mutta se sanoi, että ei näin myöhään enään.

 

Illan päätteeksi me katsottiin vielä hetken aikaa iskän kanssa telkkaria ja syötiin juustonaksuja, mikä on meidän herkkua.

 

Uuno ei ollut kauhean iloinen, kun se joutui pitämään ponttoonia päässä tunnin ajan, kun sen tassuun laitettiin rasvaa. Mä nauroin sille, että paha saa palkkansa..mitäs nauroit mulle aamulla.