Rakas päiväkirja,
tänään aamulla en olisi millään jaksanut nousta sängystä, tosin ei kyllä iskäkään. Niin kuin joka aamu, tänäänkin menin katsomaan meidän parvekkeelta ulos, että tietää millainen sää on. Voi ei, meidän piha on varastettu ja ranta pöllitty kiljui Uuno hädissään.
Uuno ryntäsi sisälle ja kaatoi kaikki luut lattialle, koska se epäili että sen luutkin on pöllitty.Mun luu, mun luu, mun luu...sitten se kysy multa, että monta munluuta sillä on?
Iski sanoi, että lähdetäänpäs ulos katsomaan onko se ranta pöllitty vai ei. Huh, ei sitä ollut viety vaan ulkona oli kamala höyry. Uunon kakasta nousee samanlainen mutta vähän pienempi ja tämä ei haissut.
Ulkona oli maassa paljon puun lehtiä ja ne oli ihanan värisiä. Me ihailtiin niitä ja iskä kertoi, että kun se oli pieni poika, se oli tehnyt aina lehdistä jotain taidejuttuja sen koulussa.
Kun me mentiin sisälle ja syötiin aamupala, sen jälkeen mä autoin iskää sen työhommissa hieman. Me suunniteltiin asuntojen esittelyaikoja. Tai iskä sanoi että sellaista me tehdään, mulla ei ollut hajuakaan koko hommasta. Kynähommia mä kuitenkin tein.
En mä kovin kauaa jaksanut tehdä töitä kun mulle tuli jo uni silmään.
Uuno teki meidän matolle oman akvarellin ( iskä kutsui sitä myöhemmin tuolla nimellä ) ja me sian kanssa katsottiin ihan kalpeana vierestä. Sika sanoi Uunolle, että eikö sulla ole mitään kivempaa väriä ja siitäkös Uuno riehaantui.
Sama sävy, mutta nyt taideteos oli jo levinnyt seinillekin.Mä katsoin parhaaksi mennä sänkyyn nukkumaan, en halua olla osallisena tähän taidenäyttelyyn. Voi itku, mitä tapahtuu kun iskä tulee kotiin?
Eipä sieltä tullutkaan iskä vaan äiskä tosi väsyneenä ja siltä meinasi tulla itku kun se näki Uunon taidepläjäyksen. Uuno oli ihan tohkeissaan ja sanoi sialle, että äiskältä tuli onnen kyyneleet hänen teoksestaan. Se teos kuulemma puhutteli äiskää.
Loppuilta menikin siivotessa näitä jälkiä ja voi hirvitys mikä haju meidän kodissa oli. Iskä sanoi illalla että Uunolta on taide kielletty ikuisesti.
