me ollaan nyt muutettu uuteen kotiin! Meitä vähän jännitti Uunon kanssa kun me tultiin hoitopaikasta kotiin, kun meillä ei ollut hajuakaan siitä millainen meidän uusi koti on. Uuno juoksi kuin riivattu piru ympäriinsä mutta mua vähän pelotti ja mä olin iskän jaloissa turvassa. Parvekkeella mua pelotti, kun se on niin korkealla mutta on sieltä hyvät kyttäysmaisemat.
Sitten kun oltiin katsottu meidän uusi koti tarkasti läpi, niin mä autoin äiskää siivoomaan. Oli kiva auttaa äitiä ja yhdessä me saatiin koti kiiltämään.
No sitten mä vähän väsähdin ja nukahdin sorvin ääreen. Äiskä kantoi mut sitten sohvalle nukkumaan.
No sitten me lähdettiin katsomaan miltä näyttää meidän uusi reviiri. Uunolla oli aika tukalat oltavat, kun sen piti pissata joka puska ja puu. Mua alkoi hävettämään jo tässä vaiheessa aika paljon. Sitten me mentiin rantaan, joka on ihan meidän kodin edessä.Siellä oli aika hassuja ja ihmeellisiä hajuja.
No mitäpä tekee sitten meidän Uuno? Työntää nokkansa veteen jossa on vaahtoa. Sitten se ei edes tajunnut, että sen nokka oli ihan vaahdossa. Siinä se käveli ihan muina miehinä ja voi että mua hävetti. 
Sitten tuli vastaan muita, aika kivoja uroskoiria ja ou nou.. mä häippäsin ja työnsin pään puskaan, ettei mua tunnistettaisi.
Kun me komeet urokset oli mennyt ohi, mä tulin puskasta ja olin muuten pikkasen vihainen Uunolle. Mä sanoin, että ei tarvitse nolata mua ekana päivänä. 
Loppupäivä menikin hyvin, me syötiin parvekkeella jäätelöä ja Uuno otti aurinkoa sohvalla. Meillä on kyllä kiva uusi koti, vaikka äiskä kaipaakin meidän vanhaa kotia. Kyllä se tottuu tähän kun onhan sillä meidät täällä uudessa kodissa.
