meillä aamu alkoi aika ihanasti, sillä kun me mentiin ulos niin aurinko paistoi kauniisti. Me mentiin meidän vakioreittiä ja arvaappa kuka se siellä meitä odotti? No jänis tietysti. Ne jotka ei vielä tiedä, niin me ajettiin yhtenä iltana tuota jänistä iskän ja Uunon kanssa takaa mutta juuri kun oltiin saamassa se kiinni, iskä lensi naamalleen. Sitä sattui aika ikävästi ja sillä on vieläkin olkapää tosi kipeä. Se sanoi, että siitä ei saa kertoa kenellekään kun sitä hävettää, mutta ajattelin muistuttaa tuosta. Nenä sillä ei ole enää ruvella.
No niinhän se jänis muisti meidät ja hetken aikaa siinä tuijotettiin toisiamme. Uuno yritti kysyä sen nimeä mutta eihän Uuno tajunnut sitä, että ei jänis voi ymmärtää koiran kieltä. Se oli ihan komea jänis mutta en mä rupee seurustelemaan jäniksen kanssa kun meillä on tuo kielimuuri ja saisi muutenkin koko ajan pelätä, että laittaanko iskä sen pataan. Sitten se jänis pinkaisi pakoon ja iskän ilme oli tuskainen, se oli varma että taas mennään ja kohta on nenä kipeänä. Mutta me säälittiin iskää ja annettiin jäniksen mennä.
Sitten me nähtiin myös lintuja. Mä en niistä ollut niin kiinnostunut, kuin Uuno.
Sitten me oltiinkin loppupäivä äidin kanssa kun iskä lähti töihin. Onneksi se ei ollut kovin pitkään töissä ja kun se tuli kotiin, me leikittiin heti luu-leikkiä. Uuno juoksi luun perässä ja kyllä siitä aika tyttömäinen haju lähti kun se ohi juoksi...
Saa nähdä kun illalla mennään ulos, onko se komea jänis siellä odottamassa mua? Se voi kyllä hullaantua Uunostakin, kun se haisee ihan tytöille. Voi kyllä olla aika karvas pettymys jänikselle kun huomaa, että Uuno ei tee kyykkypissoja vaan sojottelee seinille..
