Päiväkirja 28.6.2015

Rakas päiväkirja,

mulla ei ole mennyt oikein hyvin viime päivinä. Kun me tultiin sieltä ihanalta mökiltä, mä tulin tosi kovasti kipeäksi. Mulle ei maistunut ruoka eikä janottanut yhtään. Ja mä olisin halunnut vain nukkua kun mulla oli veto ihan pois. Arvaa vaan olisinko jaksanut käydä ulkona pissalla?



Iskä ja Äiskä luuli että mua vain harmitti tulla mökiltä kotiin mutta kyllä ne sitten alkoi huolestumaan kun mun olo vain huononi ja huononi. Mä olin ihan tööt, makasin vain ja multa valui kuolaa suusta. Mä näin myös halluminaattoreita, sellaisia jossa Uuno ratsasti Late Lainsuojattomalla.

Iskä ja Äiskä vei mut lääkäriin ja se lääkäri kyseli että mikä mua oikein vaivaa mutta en mä jaksanut sille vastailla. Mä vaan nukuin siinä hoitopöydällä. Onneksi Iskä ja Äiskä oli siinä ihan vieressä.



Multa otettii vertakin tassusta monta kertaa ja se oli aika ikävää. Mua väsytti niin paljon että mä en edes jaksanut pelätä yhtään. Kun me päästiin kotiin, Uuno oli kanssa huolissaan että mikä mua vaivaa kun en leiki sen kanssa. Se makasi mun vieressä ja sanoi:"nuku vaan Kerttu, mä vahdin että kukaan ei tee sulle mitään pahaa".



Ei siinä kyllä kauaa mennyt kun Uuno kuorsasi täyttä häkää. Mutta kukapa mulle kotona pahaa tekisikään.

Mun olo ei parantunut seuraavanakaan päivänä ja me lähdettiin taas lääkäriin. Se oli eri paikka mihin me mentiin ja siellä oli sellainen lääkäri josta mä en tykännyt. Se oli niin happaman oloinen, että voisi luulla sen syöneen aamupalaksi kärpässienen. Ja mä kuulin Iskän ja Äiskän juttelevan, että nekään ei siitä tykännyt. Arvaa mitä, se antoi mulle jotain lääkettä ja mulla vintti pimeni. Kun mä heräsin, mulla oli kamala kyttyrä niskassa. Se oli tosi ikävä, sillä se hölskyi puolelta toiselle ja näytti tosi typerältä.



Muutama päivä mulla meni ja mä aloin paranemaan onneksi pikku hiljaa. Mä jaksoin vähän jo käydä ulkona ja haistella siellä kesäkukkia.



Uuno oli mennyt Äiskän luo ja pyytänyt sitä tuomaan mulle mansikoita, jos mä vaikka piristyisin niistä.

Ja ne mansikat oli tosi hyviä, me popsittiin ne Uunon kanssa kaksin.





Nyt mä olen jo melkein kokonaan parantunut, vähän olen vielä väsynyt. Mä en ole varma siitä, mistä mä sairastuin mutta voi olla että mä vähän lipasin siellä Iskän Iskän eli Hurun luona muurahaismyrkkyä, kun mä en tiennyt mitä se on. Ja se aiheutti mulle sen, että mua ei janottanut ja sitten mä kuulemma sain jonkun nestehukan. Uuno kun kuuli tuosta nestehukasta, se päätti että sille ei ainakaan sellaista tule.



Meillä piti olla tänään perheen kanssa yhteinen vapaapäivä ja tehdä jotain kivaa mutta arvaappa mitä? Huru joka on vanha kuin taivas, se oli luullut että me tullaan käymään niillä ja se oli koko aamun vahtinut selkä kyyryssä niitä raparperejä, mihin Uuno paskoi. Sillä seurauksella että Huru venäytti selän tosi pahasti. Iskä oli vienyt sen ambulanssilla sairaalaan ja niillä meni siellä koko päivä. Iskä toi sieltä raparperipiirakkaa kotiin ja sanoi Uunolle että niihin ei kyllä paskota.