Rakas päiväkirja,
kyllä ottaa päähän nämä kuumat ilmat! Mä olen ihan läkähtymäisilläni koko ajan.
Ulkonakaan ei voi leikkiä meidän jokapäiväistä keppi-leikkiä, kun heti meinaa taju lähteä. Onneksi äiskä on ostanut meille ne viilennysliivit, joita Uuno luulee luotiliiveiksi.
Helteistä huolimatta me ollaan oltu vähän parvekkeella, vaikka sekin lämpenee aika kuumaksi. Mä olen vähän ottanut aurinkoa mutta kovin kauan ei pysty ottamaan muuten masu palaa. Iskällä on kokemusta tästä enemmän..hih..se poltti itsensä tosi pahasti kun se ei rasvannut itseään.
Välillä äiskä ja iskä on viilentänyt meitä kylmillä pyyhkeillä ja ollaan myös käyty viileässä suihkussa.
Mä asensin meidän parvekkeelle aika hienot led-valot tai iskähän ne asensi mutta mä valvoin vierestä, että kytkennät menee oikein. Ja kun me asutaan ylimmässä kerroksessa meren äärellä, niin nyt laivat ei aja meidän pihaan kun meillä on nuo valot ohjaamassa niitä.
Iskä yllätti meidät Uunon kanssa ja toi meille sellaiset ihan aidot luut. Voi vitsi että ne on hyviä. Uuno oli ihan sheriffinä kun se sai oman luunsa, se ei luopunut siitä lainkaan. Se vain esitteli lihaksiaan ja sanoi, että turha tulla ottamaan mun luuta. Se nukahti sen luu suussa parvekkeelle ja ei niistä lihaksista ollut apua siinä vaiheessa kun mä otin sen luun.
Mulle sattui pieni työtapaturma, kun mun piti päästä nopeasti eroon siitä Uunon luusta ja niin mä päätin piilottaa sen.
No kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes se luu alkoi kiukuttelemaan mulle eikä suostunut menemään piiloon. Mä työnsin kuonolla sitä piiloon niin kauan, että mun nenästä lähti nahat ja alkoi vuotamaan verta aika ikävästi.
Iskä ja äiskä onneksi antoi mulle ensiapua ja mä selvisin. Vähän otti päähän mutta onneksi nokka alkaa olemaan jo kunnossa.
Me lähdettiin iskän ja äiskän ystävän kesämökille silleen pikavisiitille. Meitä vähän jännitti kun menomatkalla satoi vettä ihan kamalasti. Mä olin ihan varma, että tää on tässä ja en pääse syömään sitä Uunon piilotettua luuta koskaan. Onneksi iskä ajoi turvallisesti ja me päästiin perille. Siellä oli aivan ihana mökki ja iskä teki jotain aivan ihanaa. Ette arvaa mitä? No kun me ollaan vähän tällaisia huonotapaisia kaupunkikoiria, niin meitä ei kuulemma voi pitää vapaina. No, iskä laski meidät ekaa kertaa vapaaksi ja me saatiin juosta pitkin pihaa ja mehän vedettiin nurmikko rullalle.
Sitten me käytiin uimassa ja mä löysin jonkun ihmeellisen jutun rannasta. Iskä sanoi sen olevan levää. Uunohan innostui etsimään itselleen omaa levää mutta ei se löytänyt.
Paluumatkalla mä sain nukkua äiskän sylissä ja Uuno istui meidän ystävien Arton ja Mikon välissä ja piereskeli tosi kamalia pieruja. Pojat oli aika vakavia koko matkan ajan eikä ne oikein jutellut mitään.
Kun me päästiin kotiin, me saatiin vielä jäätelöt. Uunolle sellainen purkkijäätelö ja mulle puikkojäätelö kun mä osaan syödä sen. Uunolle ei voi antaa jäätelöä kuin peltikiposta, kun sitä se ei nielaise. Kaiken muun se nielaisee kun se ei oikein tajua näitä juttuja.
Mä olen keksinyt muuten kivan paikan nukkua, äiskän pään päällä sängyssä seinää vasten. Se on ihanan viileä ja siinä tulee uni hyvin. Siihen mä sitten päivän päätteeksi nukahdin. Meillä oli kyllä kiva päivä!
