sunnuntai 30. elokuuta 2015

Päiväkirja 30.8.2015

Rakas päiväkirja,

me mentiin eilen aamulla ulos aamulenkille ja ekana tietenkin etsimään sitä orpoa lokinpoikaa Andessonia. Mulla oli huoli siitä, että miten se oli pärjännyt yön yksin ulkona.
Siellä se nurmikolla käveli ja huuteli:" Vad ska vi göra pojkkarna?" Mä en tiedä yhtään mitä se tarkoitti mutta se kai pyysi ruokaa. Uuno huusi että tuu vaan meille syömään nappuloita, mä tarjoon sulle Kertun ruuat. Mä sanoin Uunolle että mun ruokiin ei kyllä kajota. Andersson tuli sanomaan meille että: Nå joo, vähän on se vilu mulla ulkona sova ja mun dålig siipi vitte ei saa ilmaa alle. Uuno sanoi että se voi antaa lentotunteja Anderssonille.


Uuno näytti Anderssonille muutamia lento-liikkeitä, tuossa kuvassa kuulemma syöksytään pilveen. Vitsi että toi Uuno osaa sitten joka päivä yllättää mut. Yhdessä liikkeessä sillä oli toinen takatassu ilmassa, kuulemma laskuteline mutta siitä ei saatu kuvaa kun Uuno mätkähti kyljelleen. Andersson sanoi meille että tack och adjö. Uuno sanoi että on meillä kotona dödöö.

Me käytiin päivällä katsomassa sitä Hurua eli Iskän Iskää, joka on vanha kuin vuori. Me soitettiin sen ovikelloa mutta se ei tullut avaamaan.

Me oltiin vähän huolissaan mutta sitten se onneksi avasi oven. Se oli nukkunut sikeästi eikä kuullut meidän tuloa. Me pussattiin Huru melkein tajuttomaksi sen sohvalla ja Uuno sanoi että sulle pusut, meille herkut. Me saatiin jotain Ukrainalaisia herkkuja ja voi veljet, niitä ei syönyt Erkkikään. Iskän Iskällä on Ukrainanmaalainen vaimo Hurutar ja se tekee aina välillä kuule sellaisia keitoksia että oksat pois. Mua naurattaa aina kun se sanoo Uunolle:" Hjyvä lapsi Uuno." Hähähäh.. Uuno on lapsi vielä. Uuno kerran suuttui Huruttarelle ja pissasi sisällä sen kukkapurkin kylkeen kostoksi.

Kun me mentiin takaisin kotiin, me käytiin pissalla puistossa ennen sisälle menoa. Anderssonia ei näkynyt missään. Vain yksi sulka oli nurmikolla. Sille on tainnut tulla kiire lähteä kotiin tai sitten Uunon antama lento-opetus ei mennyt ihan nappiin ja se on tehnyt mahalaskun ja joutunut sairaalaan.


Mä sanoin Iskälle että mennään äkkiä hakemaan Saku Il Jung auttamaan Anderssonin etsimisessä. Se on kuulemma etsinyt Koreanmaassa loikkareita.

Iskä sanoi että okei mutta ei kyllä etsitä kauan kun Iskällä on muita hommia. Ja Andersson voi olla jo menossa kohti Uleåborgia.

Ei me sitä puistosta löydetty mutta paluumatkalla me nähtiin kaksi heppaa. Uuno huusi, että katsokaa..katsokaa..kaksi keppanaa! Kaksi keppanaa!

Ne hepat ei oikein tykännyt Uunon huutelusta ja toinen niistä tuijotti Uunoa ja väänsi kamalat kakat jalkakäytävälle. Mä sanoin Uunolle, että toi sun huutelusi sai nyt likaisen lopun.

Mä väsyin sen verran tuosta Anderssonin etsimisestä, että otin sohvalla kauneusunet.

Vitsi mä nukuinkin niin pitkään, että Iskä tuli herättelemään iltapissalle. Iltapissalla kaikki meni hyvin kunnes yhtä äkkiä joku karjaisi pimeässä, että" ei tartte astua päälle" Me ei huomattu pimeässä että nurmikolla oli siili. Mä sanoin, että anteeksi siili, me ei huomattu sua. Se sanoi, että ei haittaa..Mä olen Sauli Siilistö. Uuno katsoi sitä silmät suurena ja sanoi:" sulla on mennyt tikkuja takapuoleen!"

Sauli sähähti Uunolle, että jos et tule pois sieltä mun backstagelta, niin mä opetan sulle uuden leikin: 10 piikkiä kuonossa. Mä sanoin että anteeksi Sauli, Uuno on vähän pihalla. Ei se mitään pahaa tarkoittanut. Sauli jäi siihen sihisemään ja me jatkettiin matkaa.

Uuno ampaisi yht äkkiä pusikkoon ja sieltä pois kohti roskista. Iskällä oli aika temppu pysyä sen perässä. Me kysyttiin Uunolta että mikä sille tuli nyt? Pupu..pupu..pupu on roskiksen alla sanoi Uuno hengästyneenä.

Mä yritin saada sitä pupua tulemaan pois seiltä roskiksen alta ja vannotin että me ei tehdä mitään pahaa sille. Ei se suostunut tulemaan. Iskä sanoi että nyt kyllä lähdetään kotiin, alkaa riittämään seikkailut tältä illalta.

Juuri ennen meidän kotiovea me kuultiin köhimistä ja kukapa se siinä olikaan salaa tupakilla? Sauli Siilistö tietenkin. Se sanoi, että ettekö ole ennen nähneet tupakoivaa siiliä?

No ei me kyllä olla nähty sanoi Uuno. Me ollaan nähty riitelevät sorsat Repe ja Lissu Merikarvialta. Niin me jätettiin Sauli sinne savuumaan ja mentiin kotiin.Iskä sanoi että varmasti hississäkin tapahtuu vielä jotain, tavataan laulava lepakko? No ei tavattu onneksi.
Mä nukahdin Iskän viekkuun sängyssä ja hyvähän siinä oli olla.