Päiväkirja 4.2.2015

Rakas päiväkirja,

mä sanoin tänään aamulla Iskälle että voisiko se hommata mulle oman kirjoituskoneen kun se on aina niin kiireinen ja mun kirjoitukset kärsii siitä. Sillä on itsellä kaksi kirjoituskonetta ja mulla ei yhtään omaa.

 



Iskä sanoi, että ei ole helppoa löytää mun tassuille sopivaa laitetta. Mutta se lupasi etsiä sellaisen jostain. Mä sanoin Iskälle, että jos konetta ei ala kuulumaan niin mä kirjoitan jatkossa itse. Kyllä mä osaan, usko pois.

No Uuno oli jutussa heti mukana ja sanoi, että sekin osaa kirjoittaa. Hittis että mua välillä ottaa päähän toi Uuno.





 

Aamupalan jälkeen me käytiin ulkona ja Uuno katseli ihan silmät suurena taivaalle. Mä ajattelin että nyt se on vinksahtanut. Se katseli pilviä ja kaukana näkynyttä putkea josta nousi savua. Iskä sanoi että se on joku savupiippu. Kun me päästiin sisälle, Uuno juoksi luu-kopalle ja nappasi sieltä ison luun suuhun. Se sanoi mulle että alkaa tupruttelemaan sikahenkareita. Täh..mitä ne on?

 



Uuno sanoi, että kaikki kovikset vetelee sikahenkareita henkeen. Se kulki luu suussa ja puuskutti välillä ilmaan ulos puhallellen. Välillä se kysyi että onko tulta? Reiskalla meni hermo ja se sanoi Uunolle, että jos tupruttelu ei lopu, niin otetaan kovat otteet käyttöön. Uuno sanoi, että älä kuule käärme tule huutelemaan kovikselle. No niinhän siinä kävi, että Reiska laittoi Uunon kuriin ja sätkä tippui lattialle.

 



Mä sanoin Uunolle että pelataan palloa, se on terveellistä. Myös kovikset pelaa palloa. Uuno sanoi että ääh, en jaksa. Mä haluan vedellä shiisaa vaan.

 

No mä en jaksanut noita Uunon tyhmiä juttuja vaan kävin nukkumaan Äiskän ihanalle karvamatolle. Just kun mä nukahdin, mä heräsin kamalaan kakan hajuun. Uuno oli kanssa käynyt nukkumaan ja tietenkin pieraisi mun nenään varmaan sitä ihmeen shiisaa. Mä en ala mitään, taidan soittaa Tuijalle ja muuttaa Norjaan.

 



Mä tein Uunolle pienen jekun kun se nukkui. Mä piilotin sen sätkän ja laitoin nakin sen juomakippoon. Kun se heräsi, se alkoi etsimään sen sätkää. Mä sanoin että Reiska heitti sen vesikippoon ja että se turposi niin isoksi että sitä ei voi enää tuprutella.

 



Uuno oli ihan alahuuli vääränä sen juomakipon luona. Mä haluun sikahenkareita vedellä, se kiljui. Iskä sanoi, että nyt lähdetään ulos tuulettumaan, sen verran pimeitä juttuja meillä.

Me nähtiin ulkona Repe ja Lissu. Mä kerroin niille Uunon uusimmasta hölmöilystä ja Lissu nauroi ja sanoi että jestamandeera. Se on varmaan sorsien kieltä.

 



Kun Reiska ei näe ulos, Uuno etsi itselleen uuden sätkän. Ja taas se sama Uunon vouhkaus alkoi. Uuno pelkää Reiskaa ja mä kyllä kerron Reiskalle tästä.

Iskä laittoi sitten viimein Uunon kuriin ja sanoi että meillä ei koirat polta mitään ja heitti Uunon sätkän lampeen. Siinä me sitten katseltiin kun sätkä kellui lammessa.

 



Uuno joutui rangaistukseksi ajamaan imuria jota Uuno inhoaa. Se sanoi mulle että ei ikinä enää koske shiisaan tai muihin sikahenkareihin, jos siitä joutuu imuroimaan.

 



Mä sanoin Uunolle että ei kannata leikkiä muuta kuin on. Mä ainakin rakastan Uunoa just sellaisena hassuna, kuin sen on.

Kun me käytiin iltapissalla, niin me nähtiin pikkulintu. Se istui puiston penkillä.

 



 Onneksi Uuno lopetti noi hullutukset, mä en jaksa noita sen tyhmiä juttuja. Mistähän se niitä oikein keksii?