Rakas päiväkirja,
mua on vähän ottanut päähän kun en ole päässyt kirjoittamaan. Syy siihen on se, että meidän iskällä on juoksuaika. Niin, oikeesti on. Se on vouhottanut jo pari viikkoa jostain juoksukilpailusta ja samalla äiti on sanonut että se ei saa osallistua siihen, kun iski on kipeä.
No arvaa vaan mitä tapahtui, kun äiskä lähti töihin? Iskä puki sellaiset kamalat housut jalkaan ja alkoi valmistautua siihen juoksukilpailuun. Mä meinasin soittaa äiskälle ja kertoa mutta en sitten viittinyt kun iskä oli niin innoissaan. Me autettiin sitä hieman alkuveryttelyssä ja napattiin sen juoksukenkä. Sitten me juostiin ympäri kotia ja iskä ajoi meitä takaa. Lopuksi oli pakko antaa se kenkä sille kun se alkoi läähättämän aika pahasti.
No sillä aikaa kun iskä oli juoksemassa, mä vähän tein inventaariota mun leluista. Iskä kun tuli kotiin, sain vähän palautetta kun oli kuulemma paikat ihan sekaisin.
Iskä oli kuulemma jaksanut juosta sen kilpailun ja se oli ihan ylpeenä koko illan. Ihan samalla lailla kun se Uuno oli ylpeä niistä luotiliiveistä jotka oli oikeasti ihan tavalliset liivit.Iskä oli koko illan yhtä punainen kuin tomaatti ja me käytiin saunassa yhdessä, tosin mä olin ylälauteilla ja iskä ja Uuno alempana.
Aamulla mä en olisi millään jaksanut nousta ja lähteä ulos mutta eipä auttanut, kun meidän ukot oli niin pirteitä.
No mitäpä se meidän Uuno sitten keksi? Just joo, se huusi että nyt aletaan Zumbaamaan. Ei sitten mitään muuta näin aikaisin aamulla? Siinä se sitten Zumbasi nurmikolla ja arvaa vaan hävettikö mua taas kerran? Uuno huuteli ohikulkijoille, että nyt mimmit tänne ja zumbaamaan mun kanssa!
Aikansa Uuno siinä zumbasi ja ainoa "mimmi" jonka se sai paikalle, oli sellainen aika vanha ja ruma lintu. Siinä nähtiin se Uunon viehätysvoima. Uunoa ei haitannut sen linnun ikä yhtään, vaan se heti tivasi siltä että "käytkö usein täällä?"
Siinä kohtaa me iskän kanssa lähdettiin kotia kohti.Meidän kodin rapussa mä näin jotain todella kaunista, iskä sanoi että se oli joku Ripa-perhonen, voi kyllä olla että kuulin sen nimen väärin kun mä menin tsokkiin sen kauneudesta.
Siinä me sen Ripan kanssa katseltiin toisiamme. Se oli kyllä tosi komea..!Illalla me vähän leikittiin Uunon kanssa iskän ostamalla makkaralelulla. Uuno tosin luuli sitä oikeaksi makkaraksi ja vei sen omaan ruokakippoonsa. Iskä sitten hienovaraisesti sanoi Uunolle, että se on lelu ja sitä ei kannata oikeasti syödä.
Vaikka toi Uuno on kyllä ihan nimensä veroinen, on se vaan niin ihana. En mä siis seurustele sen kanssa mutta se on mun paras ystävä. Sille voi kertoa kaikki omat jutut, kun se ei niístä oikein ymmärrä mitään.Päivän päätteeksi mä nukahdin sohvalle. Myöhään yöllä mä kömmin iskän viereen. Missähän se Ripa nukkuu yönsä?
