sunnuntai 3. elokuuta 2014

Päiväkirja 3.8.2014


Rakas päiväkirja,

mulla on ollut vähän paha mieli, kun äiskä lähti taas töihin ja sen loma loppui. Oli niin ihanaa kun se oli meidän kanssa koko ajan. Uunokin oli aika haikean näköinen, kun iskä lähti viemään äiskää töihin. Tosin heti kun ovi sulkeutui, Uuno tuli ehdottelemaan jotain kivaa leikkiä, mikä kuulemma lohduttaisi. Mä sanoin sille, että en suostu noihin sen hämäriin leikkeihin ja sitten se alkoikin heti nylkyttämään Reiska-käärmettä ihan olan takaa. Mä arvasin että tähän liittyy jotain vilppiä.

No kun iskä tuli kotiin, me lähdettiin ulos. Iskä otti meille luun mukaan, ettei meidän tarvitse aina järsiä puukeppejä ulkona. Uunohan sitten fiksuna keksi oivan leikin. Se sanoi, että otetaan molemmat kiinni luun päistä ja ollaan ihan paikallaan. Sitten mölistään, niin hanhet luulee meidän juuttuneen luuhun kiinni ja tulee katsomaan meitä. Sitten napataan molemmille oma hanhi. Tää oli niin hullu idea että pitihan sitä kokeilla.

 
 

Ei tämä sitten mennyt ihan niin kuin Uuno sanoi. Hanhet ei vilkaissutkaan meitä ja ohi kävelleet koirat katsoi meitä tosi hitaasti. Siinä me seistiin luu suussa helteessä. Iskä pidätteli naurua mutta sanoi, että ollaan kauhean söpöjä.

Iskä sanoi, että meillä on tainnut aurinko pehmentää päät ja nyt mennään uimaan. Vesi oli tosi likaista ja mä en suostunut menemään siihen, tosin kuin tuo meidän sheriffi. Siellä se sitten kuravedessä kahlaili ja hoki: aa..kesän lapsi mä oon..

 

Kun me tultiin sisälle, iskä suihkutti meidät viileällä vedellä ja se on aina ihanaa. Kohta iskä lähti hoitamaan jonkun työhomman ja lupasi tulla pian.

Ei siinä kauan mennyt kun iskä tuli kotiin ja se oli tosi surullisen näköinen. Se kierteli koko meidän kodin läpi ja penkoi joka paikan. Mua jännitti että löytääkö se mun luu piilot mutta huh.. ei löytänyt. Sitten se sanoi että se on hukannut sen luu-rahapussin. Iskä on aina sanonut että se tekee töitä, että saadaan luurahaa. Ja nyt se on hävittänyt meidän luurahat!

Eipä sitä löytynyt ja iskä sitten hieman rauhottui kun mä sanoin sille, että kyllä me pärjätään, koska meillä on muutamaksi päiväksi luita ja se saa muutaman, jos haluaa. Sitten iskä alkoi siivoamaan. Se otti sen kamalan laitteen, imuri on muistaakseni sen nimi mutta en ole ihan varma. No joka tapauksessa aina kun iskä ottaa sen esiin, me saadaan kuulemma jäähy ja joudutaan parvekkeelle. Siitä mä en tykkää yhtään kun mä haluaisin auttaa iskää siivoamisessa.

 

Siivoamisen jälkeen iskä otti pienet torkut sohvalla ja sitten mä päätin herättää iskän. Mä sanoin iskälle että sopiiko että mä pyyhin pölyt kun se imuroi ja pesi lattiat?


Iskä suostui ja mä sitten vähän hääräilin pölyrätin kanssa. Kylläpä meidän koti kiiltää puhtaana!

Uuno se vaan makasi sängyssä ja sanoi, että älkää herättäkö sitä. Se on aina tuollainen laiskimus.


Kun tuli ilta, mä nukuin iskän vieressä äiskän paikalla. Uuno sai olla jalkopäässä kun se tykkää olla siellä. Mulle tuli äiskää ikävä kun sen tuoksut oli sen paikalla. Mutta kun mä painoin pään iskän poskea vasten, niin sitten sain unen päästä kiinni.