Rakas päiväkirja,
meillä on arki taas palautunut ja Uunon taidenäyttely on onneksi loppunut. Me oltiin yksi päivä Tuijalla siellä Norjassa hoidossa. Iskä ja äiskä sai sillä aikaa Uunon teokset poistettua myös seinistä. Pari päivää meni meidän kotia tuulettaessa mutta nyt kaikki on taas kunnossa. Tai melkein kunnossa..
Sika puolestaan innostui taiteesta ja nyt se väitti meille tehneensä taidetta ulkona yöllä meidän nukkuessa. Me lähdettiinkin heti katsomaan, pitikö sian puheet paikkaansa.
Me löydettiin ulkoonta vain yksi taideteos ja me kysyttiin iskältä, että onko sika tehnyt tuon? Iskä sanoi, että kyllä joku sika sen on tehnyt mutta ei kyllä meidän sika. Mä sanoin Uunolle, että meidän sika on huijari-sika ja sitä pitää varoa.Siitä kun me jatkettiin matkaa, kuultiin kamalaa kirkumista rannan suunnalta. Me pinkastiin rantaa kohti juoksuun ja iskä ei meinannut kestää meidän kannoilla. Mäkin luikastuin nurmikolla sellaiseen hanhen kakkaan, kun se oli niin kamalan liukas. No, ei siellä rannassa mitään hätää kellään ollut, lapset kirkui ja heitteli kiviä veteen.
Me ollaan hoideltu Uunon kanssa tän meidän rannan valvontaa koko kesän ja siksi me oltiin niin tarkkana. Mua vähän harmitti, kun mä olin ihan hanhenkakassa.
Kun me päästiin sisälle, sikahan se tuli kyseleemään että mitä me pidettiin sen taiteesta? Samalla se kysyi, että voitaisiinko ottaa joku sikaselfie? Kai me voidaan, mä sanoin kun en mä ymmärtänyt sian puheesta yhtään.
Mä jäin miettimään itsekseni, että jollain tapaa mä kaipaan kalkkua. Vaikka se teki kaikenlaisia kepposia, silti se oli kamalan kiva. Harmi kun se suuttu meille ja lähti interreilaamaan.Iskä vei mut kylpyyn ja se on aina kamalan mukaavaa. Iskällä on sellaista ihanan tuoksuista shampoota. Mä aina nostelen tassuja, että iskä muistaa pestä myös kainalot. Pesun jälkeen me saatiin sonninsuti ja vaikka mä nappasin sen itselleni, annoin mä siitä vähän Uunollekin.
Loppupäivä meni nukkuessa paitsi että oli meillä myöhään illalla vähän sellainen erikoinen tilanne. Uuno nimittäin sai houkuteltua sian kynttilän valoon ja ehdotti uudelleen sitä pika-avioliittoa. Uuno on panostanut kosintaan, kun oikein kynttilänvalossa vannoo ikuista rakkautta, sanoi iskä. Mä en kestä näitä Uunon toilailuja. 
