Rakas päiväkirja,
me ollaan kesälomalla Äiskän ja Uunon kanssa. Iskä tekee vielä töitä mutta sekin ottaa vähän iisimmin. Se on luvannut viedä meidät uimaan vaikka joka päivä. Me käytiinkin Tervasaaressa uimassa ja siellä me törmättiin kolmeen ranskikseen. En oikein muista niitten kaikkien nimiä, kun mua vähän jännitti mutta yksi oli Lola. Mä muistan se siitä, kun se oli kamalan äksy koko ajan. Sillä oli varmaan huono päivä tai sitten sitäkin jännitti.
Paluumatkalla me käytiin meidän vanhan kodin luona uimassa ja äiskä oli vähän haikeana kun se näki meidän vanhan kodin. Uuno ei tajunnut yhtään mitään ja se vain pärski vedessä ihan simona.
Onneksi se jalkapallo loppui telkkarista, mä oon ihan väsynyt koko touhuun. Uuno on innoissaan kun se tykkää kaikista palloista. Pihalla me löydettiin jonkun jalkapallo ja mitenkäs siinä sitten kävi? Ehdotin Uunolle että pelataan silleen kuin televisiossa mutta Uuno riehaantui ja kilju pallo suussa että nyt tulee maali, nyt tulee maali. Sitten se pallo pamahti rikki ja Uuno luikki karkuun kun se pelästyi pamausta. Siihen loppui pelit sillä kertaa.
Pelaa nyt sitten tällaisella pallolla.
Kun pelit loppui, siitä meidän ohi meni joitain ihmisiä ja Uuno rupesi selittämään niille että se on muka joku jalkapallotähti. Pelaa kuulemma ranskis-liigaa. Ja perään taas se tyhmä julkkis-poseeraus...kyllä mua taas hävetti kamalasti.
Mä löysin maasta sellaisen ison sulan ja mulle tuli ajatus, että mitäpä jos rupeaisin kirjoittamaan runoja. Uuno nauroi ihan kippurassa ja juoksi ympäriinsä kiljuen: runo-kerttu..keno-kurttu..
Sitten mä vähän suutuin Uunolle ja lähdin sisälle mököttämään. Mulle tuli paha mieli kun mä olisin halunnut ruveta runoilijaksi ja heti siitä kiusataan.
Vähän parempi mieli tuli siitä, kun pääsin iskän viereen nukkumaan. Se on maailman paras paikka. Siinä unohtuu kaikki ikävät asiat.
