Päiväkirja 26.6.2014

Rakas päiväkirja,

Hanhet..meillä on koko perhe sekaisin niistä. Ne on kakannut pökäleitä niin kamalasti tuohon meidän rantaan ja pihaan, että mä en tiedä mistä kohtaa aloittaisin niiden popsimisen. Äiskä ja iskä on ihan hiilenä kun mä vetelen niitä pökäleitä posket pullollaan. Ne ei ymmärrä että siinä on niin suussa sulava maku. No en mä ole sitten paljoakaan jaksanut syödä omaa ruokaa, kun olen vedellyt tuota pikaruokaa.

Iskä yrittää aina houkutella Uunoa ja mua ulkona häätämään niitä takaisin veteen ja olenhan mä ollut mukana iskän juonessa. Iskä vaan ei tajua sitä, että kun ne hanhet säikkyy meitä, niin ne taas kakkaa ja namm.. Eilen illalla me tehtiin sellainen yllätyshyökkäys hanhilaumaan mutta nolostihan se päättyi. Iskä juoksi kovaa ja liukastui ihan rannan luona hanhen kakkaan ja kaatui selälleen. Ei sitä paljoa sattunut mutta vähänkö mua nauratti..

 



Sitten me otettiinkin hiukan rennommin ja leikittiin keppileikkiä. Iskä nilkutti meidän perässä kiltisti ja eipä ollut enää mikään suuri hanhenmetsästäjä..hih..

 



 No Uuno sitten innostui pissaamaan jonkun puskan juureen ja sen vehkeisiin tarttui sellainen takiaispallo. Se juoksi ja kiljui ympäriinsä hädissään. No iskä auttoi ja nappasi siltä takiaiset kulkusista. Uuno selitti mulle, että ei sillä ollut mitään hätää, se kuulemma harjoitteli vain jotain näytelmäkohtausta. Jo just..mistä lähtien meidän Hamlet-Uuno on alkanut harrastamaan näyttelemistä?

 



Sitten kun päästiin kotiin, iskä sanoi että mennään saunaan. No Uuno alkoi kinuamaan iskältä omaa sauna-olutta. Siinä se sitten näytteli kuinka iso poika se on. Ei muuten tippunut iskältä olutta, ei se iskä oikein vakuuttunut Uunon näyttelijänlahjoista.

 



Saunan jälkeen iskä kävi sohvalle makaamaan ja mä ajattelin yllättää sen pienellä pusulla.

Iskä tykkäsi kauheasti pusuista ja nosti mut sen vatsan päälle. Siihen me iloiset kaverukset sitten yhdessä nukahdettiin.

Aamulla jatketaan varmaan taas tätä meidän perheen hanhi-showta. Saa nähdä, kummat muuttaa ensin pois..me vai hanhet.

Päiväkirja 17.6.2014

Rakas päiväkirja,

meillä on ollut aika tylsää kun on satanut monena päivänä. Mä en tykkää sateesta yhtään mutta Uuno nyt ei edes tajua kastuvansa, niin se ei välitä paljoakaan. Me kun oltiin sateessa ulkona, niin meidän pihaan oli tullut iso lätäkkö. No mä yritin vinkata iskälle, että se nostaisi mut sen yli mutta niin mä jouduin ottamaan vauhtia ja arvaa mitä kävi? No mä mätkähdin keskelle lätäkköä ja kastuin kokonaan. Uuno nauroi ihan kauheasti mutta kyllä sen hymy hyytyi, kun sellainen kamala hanhi säikäytti sen rannassa.

No me ollaan aika paljon vietetty aikaa meidän uudella parvekkeella ja mä sitten yhtenä päivänä istuin parvekkeella ja katselin ympärilleni.

 



Mä tajusin, että tälle parvekkeelle täytyy tehdä jotain. Tää on tosi kamala. Kerroin iskälle, että se voisi laittaa jonkun kivan laudoituksen lattiaan ja jotain muuta kivaa, niin meillä olisi viihtyisämpää Uunon kanssa. Iskä katsoi vähän hitaasti mua mutta sanoi, että okei.

Niin iskä haki lautoja ja alkoi nikkaroimaan parveketta kuntoon. Äiskä vähän epäili että mahtaakohan siitä tulla mitään, kun iskä ei ole mikään timpuri. Se on kuulemma vaan katsonut telkkarista jotain pintaremonttiohjelmia.

 



Mä autoin iskää ja neuvoin sitä koko ajan, niin se sai homman käyntiin ihan mukavasti.

Uuno tosin hidasti meidän työmaata kun se pölli koko ajan työkaluja ja iskä sai etsiä niitä ympäri kotia.

 

 



Mä komensin Uunoa ja sitten sekin tuli valvomaan työmaata. Iskä teki ihan mukisematta parvekkeelle uuden lattian ja siitä tuli kiva.

 



Seuraavana aamuna mulla oli paikat kipeänä remppahommista ja mä nukuin tosi pitkään. Tuollainen urakointi ei sovi kyllä yhtään mulle.

Päiväkirja 10.6.2014

Rakas päiväkirja,

me ollaan kotiuduttu uuteen kotiin aika hyvin. Aamuisin on vaikea päästä ylös sängystä kun meidän sänky on niin ihana. Meillä asuu myös Paksu, joka on vähän tavallista isompi leppäkerttu. Se aamuisin saa mut nousemaan sängystä ylös kun se alkaa laulamaan räppiä.

Paksu on aina välillä saanut houkuteltua mut mukaan noihin räppihommiin ja äiskä ei oikein tykkää siitä. Me kuunnellaankin iskän ja Paksun kanssa räppiä ja etenkin Cheekkiä aina kun äiskä on töissä.

 



Uuno on ihan pihalla näistä hommista, taitaa olla joku iskelmäprinssi..

Vähän outoa on ollut uudessa kodissa, kun ei meinaa löytää omia tavaroita mutta kai tähän tottuu. Mä hukkasin mun luun ja sitä ei meinannut löytää millään. Mä käänsin koko asunnon ylös alaisin.

 



No onneksi se löytyi, koska olisi kyllä mennyt hermot. Olin varma että Uuno oli pöllinyt sen.

 











Mä kävin iskän kanssa vähän autoilemassa ja niinhän siinä kävi, että mä nukahdin. Heräsin vasta kotona. Mä olin kuulemma kuorsannut niin, että auto oli tärissyt.

 

 

Kun päästin kotiin, mä autoin iskää vähän työasioissa. Katsottiin yhden myytävän kodin pohjapiirustus kuntoon. Mä olen aika hyvä näissä asuntoasioissa. Iskä on luvannut mulle palkankorotuksenkin.

 

 





Sitten me käytiin rannassa kävelyllä koko perhe ja me tavattiin siellä Aino. Se oli jo 12 vuotias ja iskä sanoi, että se on aika monta vuotta meitä vanhempi. Sillä oli harmaa naama ja mä olin ihan varma, että se oli työntänyt nokkansa maalipurkkiin. Se oli kauhean kiva ja Uunohan sitä heti yritti vokotella.

Uuno yritti soperrella sen korvaan, että se on muka joku rantavahti. Aino ei oikein uskonut ja sanoi Uunolle, että teitä rantavahteja on kuule nähty ennenkin.

Illalla kotona äiskä sanoi, että viemäri ei oikein vedä ja mä sitten lupasin auttaa sitä. Yhdessä me saatiin viemäri toimimaan.

Iskä sitten leikki meidän kanssa illan päätteeksi luu-leikkiä ja sitten meille sattui pikku vahinko. Uuno törmäsi pöytään ja äiskän lyhty tippui pöydältä lattialle. Se meni rikki ja äiskä hermostui meille kolmelle iloiselle kaverille. Mua ja Uunoa nolotti tosi paljon.

 

 

Me kyllä pyydettiin äiskältä anteeksi mutta sille tuli tosi paha mieli. Ehkä se vielä leppyy..

Päiväkirja 4.6.2014

Rakas päiväkirja,

me ollaan nyt muutettu uuteen kotiin! Meitä vähän jännitti Uunon kanssa kun me tultiin hoitopaikasta kotiin, kun meillä ei ollut hajuakaan siitä millainen meidän uusi koti on. Uuno juoksi kuin riivattu piru ympäriinsä mutta mua vähän pelotti ja mä olin iskän jaloissa turvassa. Parvekkeella mua pelotti, kun se on niin korkealla mutta on sieltä hyvät kyttäysmaisemat.

Sitten kun oltiin katsottu meidän uusi koti tarkasti läpi, niin mä autoin äiskää siivoomaan. Oli kiva auttaa äitiä ja yhdessä me saatiin koti kiiltämään.

 



No sitten mä vähän väsähdin ja nukahdin sorvin ääreen. Äiskä kantoi mut sitten sohvalle nukkumaan.

 





No sitten me lähdettiin katsomaan miltä näyttää meidän uusi reviiri. Uunolla oli aika tukalat oltavat, kun sen piti pissata joka puska ja puu. Mua alkoi hävettämään jo tässä vaiheessa aika paljon. Sitten me mentiin rantaan, joka on ihan meidän kodin edessä.
Siellä oli aika hassuja ja ihmeellisiä hajuja.

 



No mitäpä tekee sitten meidän Uuno? Työntää nokkansa veteen jossa on vaahtoa. Sitten se ei edes tajunnut, että sen nokka oli ihan vaahdossa. Siinä se käveli ihan muina miehinä ja voi että mua hävetti.

 



Sitten tuli vastaan muita, aika kivoja uroskoiria ja ou nou.. mä häippäsin ja työnsin pään puskaan, ettei mua tunnistettaisi.

 



Kun me komeet urokset oli mennyt ohi, mä tulin puskasta ja olin muuten pikkasen vihainen Uunolle. Mä sanoin, että ei tarvitse nolata mua ekana päivänä.

Loppupäivä menikin hyvin, me syötiin parvekkeella jäätelöä ja Uuno otti aurinkoa sohvalla. Meillä on kyllä kiva uusi koti, vaikka äiskä kaipaakin meidän vanhaa kotia. Kyllä se tottuu tähän kun onhan sillä meidät täällä uudessa kodissa.