Päiväkirja 11.9.2015

Rakas päiväkirja,

meillä on ollut vähän vaikeaa viime päivinä. Muutama päivä sitten Uuno alkoi illalla oksentelemaan. Ja sitä oksennusta tuli kuin sudelta kuraa. Uuno oli tosi kipeä koko illan ja siltä se näyttikin.



Iskä ei halunnut huolestuttaa Äiskää joka oli just tuona iltana siellä Toronttolassa työmatkalla. Iskä sanoi mulle että katsotaan yön yli miten Uuno voi ja sitten mennään lääkäriin jos tarvitsee. Me valvottiin Iskän kanssa koko yö ja valvoi Uunokin. Kun aamulla Uuno oksensi vielä ja sitten se kakkasi sellaista verikuraa, Iskä sanoi mulle että nyt se vie Uunon lääkäriin. Mä kuuntelin tarkkaan mitä Iskä sanoi kun mäkin olin Uunosta kovasti huolissani.



Onneksi se meidän oma lääkäri Anci oli töissä ja se otti Uunon heti jonon ohi hoitoon. Uuno oli kuulemma sanonut siellä vastaanotolla muille koirille, että päästäkää ohi, mulla on VIP.

Anci tutki Uunon ja sanoi että se on ihan kuiva ukkeli ja tzokissa.



Uuno oli joutunut tiputukseen siellä heti ja joutui jäämään sinne koko päiväksi. Uuno oli luvannut jäädä jos Anci ei työnnä tällä kertaa sormea Uunon pyllyyn.

Onneksi Äiskä tuli päivällä kotiin ja se oli ihan sekaisin kun se kuuli Uunosta. Siinä me sitten ihmeteltiin koko päivä mitä Uunolle kuuluu. Meille ei maistunut ruoka, ei edes Iskälle vaikka se kyllä yleensä syö mitä vaan.

Anci soitti meille ja sanoi että Uuno on siinä kunnossa että se pääsisi kotiin. Me lähdettiinkin Uunoa hakemaan kotiin porukalla. Kotona Uuno oli tosi väsynyt ja halusi vain nukkua.



Ei Uunon vointi oikein hyvältä vaikuttanut koko illan aikana ja niin me valvottiin taas koko porukka yö ja niin Uunoa lähdettiin aamulla viemään pikana takaisin sairaalaan. Mä sanoin Äiskälle että mitä mä teen sillä aikaa kun te olette pois? Mulla on ihan tylsää kun en voi tulla mukaan. Äiskä sanoi, että se kyllä keksii jotain piristystä mulle.

Uuno tutkittiin uudelleen ja se joutui taas sellaisen letkun päähän. Sille tehtiin tassuun reikä josta se sai lääkettä.



Uuno joutui taas jäämään sinne sairaalaan mutta kun Iskä ja Äiskä tuli kotiin, niillä oli mukana Orvokki-lehmä.



Orvokki on muuten kiva mutta sillä on koko ajan suu auki. Se vähän häiritsee mua, sinne suuhunhan voi lentää vaikka kärpäsiä.

Mulla meni päivä hieman paremmin kun mä kuuntelin Orvokin tarinoita siitä, kuinka se on ollut vaihto-lehmänä Skotlannissa. Orvokki on kova puhumaan, siksi sillä on kai suu valmiiksi auki.

Illalla me saatiin taas soitto lääkäristä ja Uunon vointi oli kohentunut ja sen saisi hakea kotihoitoon. Me jäätiin Orvokin kanssa turisemaan kotiin.

Kun Iskä ja Äiskä haki Uunon sairaalasta, siellä oli melkoinen yllätys. Nimittäin Tyyne ja Taimi nimisten koirien äiskä Maarit oli tuonut Uunolle kaverin ettei sen tarvitse olla yksin sairaalassa ja myös tuomaan onnea. Sen nimi olikin Onni-Hiiri. Se oli kuulemma ollut Uunon vieressä koko ajan ja valvonut Uunon unta. Oli se syönyt siellä sairaalassa vähän salaa hoitajien ruokiakin mutta ei siitä sen enempää.



Kun Uuno, Äiskä, Iskä ja Onni tuli kotiin, Äiskä luki Uunolle myös kortin jonka se oli saanut Taimilta, Tyyneltä ja Maaritilta. Uuno oli ihan tippa linssissä.



Meillä meni ilta tosi rattoisasti kun Uuno oli kotona ja meillä oli uusia kavereitakin. Uuno jaksoi jo leikkiäkin vähän meidän kanssa. Orvokki sanoi Uunolle että ota nyt kuitenkin iisisti, ei saa vielä riehua kun on toipilas.

Me käytiin aikaisin sänkyyn kun oltiin aika väsyneitä kun ollaan valvottu monta yötä. Uuno pääsi nukkumaan Äiskän ja Iskän väliin mutta eipä Uuno nukkunut. Se makasi vatsallaan ja tuijotti koko yön seinää. Sitten se sai aamuyöstä jonkun kohtauksen, sen naama turposi ja se ei meinannut saada henkeä. Oli sillä päässyt pissakin sänkyyn. Vähänkö me säikähdettiin.

Aamulla Uunoa taas vietiin kohti sairaalaa. Iskä sanoi, että me aletaan kohta etsimään uutta kotia siitä sairaalan vierestä kun siellä saadaan juosta koko ajan.

Uuno oli taas koko päivän siellä sairaalassa Onnin kanssa ja sitten Uunolle saatiin oikeat lääkkeet ja hoidot. Uunon olo koheni koko päivän ajan ja lääkäri sanoi puhelimessa että Uuno ei kyllä lähde kotiin ennen kuin on varmuus siitä että se on oikeasti toipumassa. Arvaa mikä Uunoa vaivasi? Kaija Kilpinen syndrooma. Lääkäri epäili että joko Uuno on saanut ulkona jonkun pöpön joka teki sille todella pahan tulehduksen vatsaan tai sitten Kaija Kilpisen deudorantti on ollut niin väkevää että Uuno on saanut siitä jonkun myrkytyksen. Iskä sanoi että Kaija Kilpinen lähtee nyt heti sinne Kivenlahteen.Iskä kysyi, lähdenkö sen mukaan? Sitten me lähdettiin autolla kohti Kivenlahtea jossa Kaijalla on se kilpikonnien käsityöseuran vuosikokous. Sen piti olla jo monta päivää sitten mutta se oli siirtynyt kun kaikki kilpparit ei ollut ehtineet ajoissa perille.



Perillä Kivenlahdessa Kaija oli tosi pahoillaan jos se on myrkyttänyt Uunon. " Ai kauhiaa mie sanon vaan, niin mukava nuorimies ja nyt makkaa sairaalassa. Mie vaihdan teutorantin heti tänään, sanoi Kaija."

Me sanottiin Kaija Kilpiselle heippa ja lähdettiin valokuvaamaan Kellokoskelle joku talo. Se oli joku Iskän työjuttu. Mä autoin sitä kameran kanssa vähän, mä kun oon sen apulainen.

Paluumatkalla mä sanoin Iskälle, että mulla on kamala nälkä. Iskä sanoi että silläkin on. Niinpä me käytiin ostamassa meille ruokaa.



Me sovittiin, että Äiskälle ei kerrota että me ollaan syöty sellaista epäterveellistä ruokaa. Ja koska me ei uskallettu mennä kotiin syömään, me mentiin Iskän työpaikalle herkuttelemaan.



Me paiskattiin Iskän kanssa tassua, että tästä ei Äiskälle hiiskuta.

Kun me päästiin kotiin, kello oli jo aika paljon. Äiskä kysyi että kuinka meillä meni niin kauan, me katsottiin Iskän kanssa toisiamme ja sanottiin että se talo oli tosi iso ja sen kuvaamisessa meni paljon aikaa.

Ei kestänyt kauaakaan kun Lääkäri Anci soitti ja kertoi hyviä uutisia Uunosta. Uuno on nyt kuin kokonaan eri vesillä pesty poika, pirteä ja haluaa kotiin. Iskä ja Äiskä lähti hakemaan Uunoa taas kotiin. Onni-hiiri oli saanut istua etupenkillä koko kotimatkan.

Mä sanoin meidän kavereille kotona että odotetaan Uunoa eteisessä kun se tulee ja lauletaan sille joku tervetuliaislaulu.



Uuno tuli kotiin ja se oli tosi pirteä, se meni ekana syömään ja se on hyvä merkki parantumisesta sanoi Äiskä.



Me ollaan tosi iloisia kun Uuno parani mutta vähän meitä vielä pelottaa että tarviiko meidän vielä lähteä lääkäriin. Kun Uuno oli syönyt ruuan, se kävi mun viereen nukkumaan tyytyväisenä.



Iskä pyysi että mä kerron että ei se mikään supersankari ole, samalla lailla Äiskä valvoi Uunon takia monta yötä. Iskä on kuulemma sellainen oman elämän Peter-Pan vai oliko se Pepanten. Ja Uuno pyysi sanomaan että se haluaa kiittää kaikkia jotka on peukuttaneet sen parantumisen puolesta ja olleet siitä huolissaan. On ihanaa että on paljon ystäviä jotka välittää. Onni jää meille asumaan ja siitä tuli Onni Leppänen.