Päiväkirja 30.7.2014

Rakas päiväkirja,

kyllä ottaa päähän nämä kuumat ilmat! Mä olen ihan läkähtymäisilläni koko ajan.

Ulkonakaan ei voi leikkiä meidän jokapäiväistä keppi-leikkiä, kun heti meinaa taju lähteä. Onneksi äiskä on ostanut meille ne viilennysliivit, joita Uuno luulee luotiliiveiksi.

Helteistä huolimatta me ollaan oltu vähän parvekkeella, vaikka sekin lämpenee aika kuumaksi. Mä olen vähän ottanut aurinkoa mutta kovin kauan ei pysty ottamaan muuten masu palaa. Iskällä on kokemusta tästä enemmän..hih..se poltti itsensä tosi pahasti kun se ei rasvannut itseään.

Välillä äiskä ja iskä on viilentänyt meitä kylmillä pyyhkeillä ja ollaan myös käyty viileässä suihkussa.

Mä asensin meidän parvekkeelle aika hienot led-valot tai iskähän ne asensi mutta mä valvoin vierestä, että kytkennät menee oikein. Ja kun me asutaan ylimmässä kerroksessa meren äärellä, niin nyt laivat ei aja meidän pihaan kun meillä on nuo valot ohjaamassa niitä.

Iskä yllätti meidät Uunon kanssa ja toi meille sellaiset ihan aidot luut. Voi vitsi että ne on hyviä. Uuno oli ihan sheriffinä kun se sai oman luunsa, se ei luopunut siitä lainkaan. Se vain esitteli lihaksiaan ja sanoi, että turha tulla ottamaan mun luuta. Se nukahti sen luu suussa parvekkeelle ja ei niistä lihaksista ollut apua siinä vaiheessa kun mä otin sen luun.

Mulle sattui pieni työtapaturma, kun mun piti päästä nopeasti eroon siitä Uunon luusta ja niin mä päätin piilottaa sen.

No kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes se luu alkoi kiukuttelemaan mulle eikä suostunut menemään piiloon. Mä työnsin kuonolla sitä piiloon niin kauan, että mun nenästä lähti nahat ja alkoi vuotamaan verta aika ikävästi.

Iskä ja äiskä onneksi antoi mulle ensiapua ja mä selvisin. Vähän otti päähän mutta onneksi nokka alkaa olemaan jo kunnossa.

Me lähdettiin iskän ja äiskän ystävän kesämökille silleen pikavisiitille. Meitä vähän jännitti kun menomatkalla satoi vettä ihan kamalasti. Mä olin ihan varma, että tää on tässä ja en pääse syömään sitä Uunon piilotettua luuta koskaan. Onneksi iskä ajoi turvallisesti ja me päästiin perille. Siellä oli aivan ihana mökki ja iskä teki jotain aivan ihanaa. Ette arvaa mitä? No kun me ollaan vähän tällaisia huonotapaisia kaupunkikoiria, niin meitä ei kuulemma voi pitää vapaina. No, iskä laski meidät ekaa kertaa vapaaksi ja me saatiin juosta pitkin pihaa ja mehän vedettiin nurmikko rullalle.

Sitten me käytiin uimassa ja mä löysin jonkun ihmeellisen jutun rannasta. Iskä sanoi sen olevan levää. Uunohan innostui etsimään itselleen omaa levää mutta ei se löytänyt.

Paluumatkalla mä sain nukkua äiskän sylissä ja Uuno istui meidän ystävien Arton ja Mikon välissä ja piereskeli tosi kamalia pieruja. Pojat oli aika vakavia koko matkan ajan eikä ne oikein jutellut mitään.

Kun me päästiin kotiin, me saatiin vielä jäätelöt. Uunolle sellainen purkkijäätelö ja mulle puikkojäätelö kun mä osaan syödä sen. Uunolle ei voi antaa jäätelöä kuin peltikiposta, kun sitä se ei nielaise. Kaiken muun se nielaisee kun se ei oikein tajua näitä juttuja.

Mä olen keksinyt muuten kivan paikan nukkua, äiskän pään päällä sängyssä seinää vasten. Se on ihanan viileä ja siinä tulee uni hyvin. Siihen mä sitten päivän päätteeksi nukahdin. Meillä oli kyllä kiva päivä!

Päiväkirja 22.7.2014

Rakas päiväkirja,

me käytiin eilen pikavisiitillä iskän iskän luona eli Hurulassa. Sillä on sellainen hassu tuoli joka liikkuu pyörien päällä. Uuno katseli sitä tuolia silmät kiiluen ja yritti purra renkaasta ilmat pois. Sille ärähdettiin siitä ja sitten se oli ihan nolona. Siellä hurulassa on aina kiva käydä kun talo on aika iso ja se on kuin seikkailu liikkua siellä. Sieltä löytää kaikkea kivaa millä voi leikkiä.

Kun päästiin kotiin, me mentiin saman tien ulos rannalle kävelemään. Mä haistelin kedolla kukkia kun ne on niin ihania.

Mutta arvaa mitä tapahtui sitten? Uuno löysi rikki menneet ostoskärryt ja niitä me siinä sitten ihmeteltiin. Mä sanoin Uunolle että lähdetään pois, ennen kuin joku syyttää meitä niiden rikkomisesta.

Voi pyhä jysäys, sitten mä näin jotain tosi pelottavaa. Siihen meidän luokse tuli yllättäen koirasusi..siis ei mikään susikoira vaan oikea susi. Se oli tosi iso ja pelottavan näköinen. Iskä jutteli sen omistajan kanssa ja rapsutteli sitä ihan muina miehinä. Mä en tajua, miten se uskalsi? Niinpä meidän sheriffi meni sanomaan sille sudelle, että " mä purasin yhdellä suupalalla noi ostoskärryt rikki ja iskin tassulla littanaksi." Sitten sheriffi ehdotti yläfemmaa sen kanssa. Ja jollain ihmeen konstilla niistä tuli kavereita. Siinä ne makasi rinnakkain ja nuoli toisiaan. Mä ulvoin kauhusta ja haukuin vaan kun mua pelotti. Sen suden nimi on Jermu ja olihan se kyllä komea mutta ehkä seuraavalla kerralla mä uskallan vähän jutella sen kanssa kun se kuitenkin käyttäytyi kuin herrasmiehet. Mä kyllä kerron sille että meidän sheriffillä ei ole mitään tekemistä niiden ostoskärryjen kanssa, paitsi että se pissasi niiden päälle.

Sisällä mä vähän rauhoituin kun iskä antoi mulle lettuja, jotka on mun herkkua. Sitten mä luin parvekkeella vähän lehtiä.

                                                    Iskä tekee parhaat letut

                                      Päivän uutiset luettu

Päivän päätteeksi mä istuin iltaa meidän parvekkeella mun kavereiden kanssa ja meillä meni aika myöhään. Oli mukava vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa kavereiden kanssa.

 

                                   
                                      Meidän jengi koossa ( Uuno ei jaksanut valvoa )

Päiväkirja 21.7.2014

Rakas päiväkirja,

kesäloma on kyllä koiran parasta aikaa! Iskä ei tiedä mistä se jää paitsi kun se vaan paiskii töitä.

Me ollaan Uunon kanssa käyty uimassa meressä aika monena päivänä kun on ollut näitä helteitä. Onneksi meillä on sellaiset viilennysliivit, ne ei ole ehkä ihan kauhean muodikkaat vaikka äiskä luulee niin. Mutta kyllä ne viilentää mukavasti. Uuno luulee edelleen, että ne on luotiliivit ja se isottelee muille koirille että: ammu vaan, mulla on luotiliivi. No arvaat varmaan, katsooko ne muut koirat vähän hitaasti ensin Uunoa ja sitten mua. Ne kutsuu Uunoa Arabianrannan Sheriffiksi.

Yhtenä päivänä iskä sanoi että me lähdetään sen ystävän kesämökille. No eihän meidän sheriffi oikein ymmärtänyt, mitä kesämökki tarkoittaa ja se vaan tuijotti iskää.

                             Minne ihmeen mökille?

Me pakattiin meille mukaan uimatarvikkeet ja pyyhkeet. Niin ja herkkuja mukaan myös. Mä olin ihan varma, että automatka on tosi pitkä kun olen kuullut että mökkimatkat on tosi pitkiä. Mutta eipä se ollutkaan, mä ehdin ottaa pienet kauneusunet ja sitten oltiinkin jo perillä. Meitä vähän jännitti kun siellä oli joku vieras koira, jonka nimi oli Elvis. Se ei kyllä näyttänyt Elvikseltä eikä se ainakaan meidän aikana laulanut yhtään. Se oli ihan kiva kun siihen tutustui, mä kyllä haukuin sen pystyyn heti ja mua vähän harmitti, kun se olikin ihan kiva.

Me käytiin uimassa siellä meressä ja oli muuten komea paikka uimarantoineen. Äiskä vonku iskältä koko kotimatkan, että se haluaa samanlaisen paikan. Iskä ei oikein innostunut, kun se ei ole mikään mökki-mies. Harmittaa kun se Elvis ei antanut lupaa kuvaamiseen, olisi kiva jos olisi kuva siitä muistona.

                                       Mökkikoirat

Sitten kun me päästiin kotiin, iskä ja Uuno häippäsi johonkin. Niillä oli kuulemma jotain poikien juttuja. Mä vähän suutuin siitä, että mua ei otettu mukaan. Ne oli aika kauan poissa ja me ihmeteltiin, että mitähän ne meidän äijät oikein puuhaa?

 

Selvisihän se, ne oli mennyt iskän työpaikalle. Uuno leveili, että sillä oli tosi tärkeitä luottamustehtäviä siellä. Iskä kertoi mulle vähän totuuksia ja ei ne nyt mitään kovin vaativia luottamustehtäviä ollut. Uuno oli nukkunut iskän pöydän alla ja vartioinut roskista, käynyt pöllimässä iskän työkaverin varasukat sen työhuoneesta ja sitten se oli juossut pitkin käytäviä ihan simona ja tuijotellut pehmoleluja. Välillä noista sheriffin jutusta kun ottaa sen itse keksimän osan pois, jää vaan suu auki. 

Uuno ja sen  tärkeät työt osa 1

 

 

                                                    Luottamustehtäviä



Uuno on muuten keksinyt uuden ihan pimeen jutun. Se haluaa tasaisen rusketuksen ilman rusketusrajoja. Se nukkuu parvekkeella takapuoli auringossa ja sen jälkeen menee peilistä ihailemaan itseään. Se sai kamalan hepulin kun mä sanoin sitä Arabianrannan rusketusrajattomaksi sheriffiksi. Mitähän se seuraavaksi keksii?

                                                     Sheriffi ottaa aurinkoa

Päiväkirja 15.7.2014

Rakas päiväkirja,

ei ole säät meitä kesälomalaisia paljoakaan hellinyt, ollaan jouduttu olemaan parvekkeella ja sisällä. No ei se mua ole haitannut kun mä en kauheasti kestä aurinkoa. Mä ajattelin että sillä aikaa kun iskä on töissä, luen äidin yhden kirjan, jota se kehui mutta sitten mä nukahdin. Ei se ollut hyvä kun mä en ymmärtänyt siitä mitään ja siinä ei ollut edes kuvia.

 



 Iskä tuli töistä ja se sanoi, että sillä oli joku sellainen erikoistilanne ollut siellä. Oli joutunut johonkin Kissa-Hiiri leikkiin jonkun sen asiakkaan luona. Taas niitä juttuja joita en ymmärrä, eikä Uunokaan.

 



Iskä lupasi viedä meidät ulos katsomaan, onko hanhet kakanneet taas nurmikot täyteen sitä..ihanaaaaaa suussa sulavaa kakkaa. Eihän me päästy mihinkään, kun hissi ei toiminut. Mä sanoin iskälle, että tee nyt hyvä mies jotain.

 

No, iskä nappasi meidät kainaloon ja pää punaisena se kantoi meidät 7 kerrosta alaspäin. Se puuskutti ihan samalla lailla kuin Uuno kun se rynkyttää nallea tai Reiska-käärmettä. Uuno luuli että me ollaan Linnanmäellä ja se vaan huusi että " hattaraa..hattaraa."

 

Kun me päästiin sisälle, mä ehdotin Uunolle että tehtäisiin jotain kotitöitä, niin voitaisiin päästä uimaan huomenna. Iskä ja äiskä voisi ilahtua kun me ollaan oltu ahkeria ja veisi meidät uimaan. Uuno sanoi, että se voisi maalata jotain ja mä mietin että jospa pesisin ikkunat.

 

Iskä oli vähän yllättynyt kun me mentiin sen eteen näillä varusteilla. Se sanoi, että ei meidän tarvitse tehdä töitä. Se vie meidät uimaan joka tapauksessa huomenna. Mä en malta odottaa huomista. Taidan nukkua uimapuku päällä koko yön.

Uuno sanoi, että se ainakin ottaa illan rennosti ja on vähän viihteellä. Se pölli iskältä olut-tölkin. Tästä ei hyvä seuraa..

 

 

Päiväkirja 14.7.2014

Rakas päiväkirja,

me ollaan kesälomalla Äiskän ja Uunon kanssa. Iskä tekee vielä töitä mutta sekin ottaa vähän iisimmin. Se on luvannut viedä meidät uimaan vaikka joka päivä. Me käytiinkin Tervasaaressa uimassa ja siellä me törmättiin kolmeen ranskikseen. En oikein muista niitten kaikkien nimiä, kun mua vähän jännitti mutta yksi oli Lola. Mä muistan se siitä, kun se oli kamalan äksy koko ajan. Sillä oli varmaan huono päivä tai sitten sitäkin jännitti.

Paluumatkalla me käytiin meidän vanhan kodin luona uimassa ja äiskä oli vähän haikeana kun se näki meidän vanhan kodin. Uuno ei tajunnut yhtään mitään ja se vain pärski vedessä ihan simona.

Onneksi se jalkapallo loppui telkkarista, mä oon ihan väsynyt koko touhuun. Uuno on innoissaan kun se tykkää kaikista palloista. Pihalla me löydettiin jonkun jalkapallo ja mitenkäs siinä sitten kävi? Ehdotin Uunolle että pelataan silleen kuin televisiossa mutta Uuno riehaantui ja kilju pallo suussa että nyt tulee maali, nyt tulee maali. Sitten se pallo pamahti rikki ja Uuno luikki karkuun kun se pelästyi pamausta. Siihen loppui pelit sillä kertaa.

Pelaa nyt sitten tällaisella pallolla.

 



Kun pelit loppui, siitä meidän ohi meni joitain ihmisiä ja Uuno rupesi selittämään niille että se on muka joku jalkapallotähti. Pelaa kuulemma ranskis-liigaa. Ja perään taas se tyhmä julkkis-poseeraus...kyllä mua taas hävetti kamalasti.

 



Mä löysin maasta sellaisen ison sulan ja mulle tuli ajatus, että mitäpä jos rupeaisin kirjoittamaan runoja. Uuno nauroi ihan kippurassa ja juoksi ympäriinsä kiljuen: runo-kerttu..keno-kurttu..

 



Sitten mä vähän suutuin Uunolle ja lähdin sisälle mököttämään. Mulle tuli paha mieli kun mä olisin halunnut ruveta runoilijaksi ja heti siitä kiusataan.

 



Vähän parempi mieli tuli siitä, kun pääsin iskän viereen nukkumaan. Se on maailman paras paikka. Siinä unohtuu kaikki ikävät asiat.

Päiväkirja 8.7.2014

Rakas päiväkirja,

Kyllä sitä pienellä koiralla on taas ollut kestämistä viime päivinä. Nimittäin tuon Uunon kanssa. Me oltiin kävelemässä ja sitten siihen tuli sellainen kiva nuoripari. Ne oli kauhean riemuissaan nähdessään meidät ja kun ne kuuli, ketä me ollaan niin ne sekosi. " Oletteko te Uuno ja Kerttu?" No Uuno oli heti antamassa tassua ja sanomassa että kyllä me ollaan. Sitten ne nuoret sanoi, että ne lukee meidän blogia. Uuno väitti, että se kirjoittaa tätä mutta ei ne nuoret tainneet kyllä sitä uskoa. Kun katsoo tuota meidän Uunoa, niin voi vaan miettiä pysyykö sillä kynä kädessä..

No siitä sitten se kaikki riemu alkoikin..nimittäin Uuno herra kulkee nyt aurinkolasit päässä, kun se on kuulemma julkkis. Sitä pitää kuulemma kutsua The Uunoksi.

 



Kun me oltiin lähdössä meidän iskän isän luokse eli hurulaan, niin Uuno sanoi että sen täytyy pukeutua, jos vaikka joku sen fani näkee sen matkalla.

 



Iskä sitten laittoin Uunolle vähän jarrua noihin hommiin ja lähdettiin ilman tota tötteröä. Siis hattua.

Mä olin ihan ihmeissäni kun mentiin pihalle, sillä iskän auto oli tosi puhdas. Yleensä se on aina tosi likainen mutta nyt siitä näki oman kuvansa. Äiskä sanoi olevansa ylpeä iskästä ja niin mäkin olen.

 



Me käytiin paluumatkalla iskän yhdessä työhön liittyvässä paikassa ja ette arvaa mitä me nähtiin kun hypättiin autosta. Tällainen kyltti!

 



Siis tosi kamala paikka kun koirat ei saa olla ulkona. Me ei ainakaan muuteta sinne.

Sitten me käytiin myös iskän työpaikalla ja mä pääsin sellaiseen mainoskuvaan. Mua ei kyllä kamalasti naurattanut ja en jaksanut hymyillä. Koko ajan vaan sanottiin: katso tänne. Mähän katson mihin haluan!

 



Kun viimein päästiin kotiin, me käytiin ulkona. Meillä saa nimittäin koirat olla ulkona. Mä löysin tumpun ja siitähän meille tuli riitaa Uunon kanssa. Se nimittäin olisi halunnut sen itselleen. Siis mieti, kesällä tumpun..ihan pöljä.

 



On Uuno ollut ihan kivakin, se ehdotti kotona että pelataan lautapeliä. Se ei ole kauhean hyvä siinä, kun siinä pitää keksiä sanoja. Sillä on aina sanat luu, luu-luu ja tassu.

 



Äiskä leipoi meille iltapalaksi sämpylöitä ja mekin saatiin vähän maistaa niitä. Ne oli tosi hyviä, tosin Uuno alkoi taas kerran piereskelemään sellaisia hernekeittopieruja. Jouduttiin avaamaan kaikki ikkunat.

Mä illalla vielä autoin iskää työhommissa sen työhuoneessa, Uuno ja äiskä oli jo mennyt nukkumaan. Ei me kauhean myöhään tehty töitä kun iskällä oli aamulla aikainen herätys.

Päivän päätteeksi me käytiinkin nukkumaan ja mä otin sellaiset voima-unet, että jaksan taas seuraavana aamuna olla pirteä. Meilla oli aika rankka päivä.

Päiväkirja 3.7.2014

Rakas päiväkirja,

mua kyllä ottaa päähän aamut. Mä haluaisin nukkua myöhään mutta Uuno ja Iskä herää aina aikaisin ja enhän mä saa enää nukuttua. Mulla on varmaan satatuhatta univelkaa. Tänäänkään mä en olisi jaksanut nousta millään.

 



Varmaan mun väsymys johtuu myös siitä että me ollaan katsottu Uunon kanssa aika myöhään jalkapalloa. Uunon kanssa on tylsä katsoa jalkapalloa, kun se alkaa heti rähinöimään ja haukkumaan pelaajia. Se säntäilee telkkarin edessä kuin päätön kana. Sille pitäisi antaa punainen kortti. Iskä on laittanut Uunon muutaman kerran parvekkeelle jäähylle.

 



Me käytiin yhtenä päivänä hakemassa äiskä töistä ja mä kuulin kun iskä puhui puhelimessa että autoon voi muka saada oman nimen sinne etuosaan, mihin Uuno yleensä nostaa koipeaan. Iskän autoon se ei uskalla tehdä sitä. No kun me päästiin äiskän työpaikan pihaan, mä sanoin Uunolle että katso..tuolla on sun nimi auton etuosassa. Mene sinne, niin mä pyydän että iskä ottaa susta kuvan. Ja sinnehän se Uuno sitten meni ja poseerasi komeasti.

 



Kun me päästiin kotiin, iskä leikki meidän kanssa sellaista " Kymmenen tikkua hauvalla" leikkiä. Siinä tulee juostua paljon ja se on kivaa.

Sitten mä ennen nukkumaan menoa kuuntelin iskän kanssa Cheekin uutta biisiä joka on tosi hyvä. Äiskä ei oikein tykkää, kun me iskän kanssa kuunnellaan koko ajan Cheekkiä. Äiskä ei ymmärrä, että räppi on meillä veressä.