tiistai 23. kesäkuuta 2015

Päiväkirja 23.6.2015

Rakas päiväkirja,

meillä on kuule ollut melkoisesti hauskoja tapahtumia viime päivinä. Mä en edes tiedä mistä mä aloittaisin...

No muutama päivä sitten meidän Iskä huijasi meitä pahemman kerran. Se sanoi että meille tulee joku Jorma Juuri. Uuno ryntäsi ulko-ovelle haukkumaan. Sitten se juoksi parvekkeelle ja kyseli:" missä se Jorma on?" Iskä sanoi että Jorma Juuri on kylpyhuoneessa ja sitä ei saa häiritä. Uunohan ei ollut tyytyväinen tähän ja se istui kylpyhuoneen oven edessä, vahtimassa että Jorma ei karkaa.

Äiskä sitten meni kylpyhuoneeseen ja Uuno pääsi livahtamaan sinne. Mitä, ei siellä ketään Jormaa ollut. Iskä nauroi ihan kippurassa ja sanoi että sillä on siellä kattilassa joku juuri leipää varten ja se oli antanut sille nimeksi Jorma.

Uuno sadatteli ja meni parvekkeelle mököttämään. Mä menin sitä lohduttamaan ja sanoin, että mitä jos tehdään Iskälle kostoksi pikku kepponen?

Kepponen oli sellainen, että kun Iskä grillaa makkaraa, me muka kerjätään sen makkaroita. Sitten kun se menee käymään keittiössä, me tehdään sille pikku jekku.

Kaikki meni ihan suunnitelmien mukaan ja kun Iskä lähti keittiöön, me vaihdettiin sen makkaran tilalle Uunon leikkinakki.

Jos et kerro kenellekkään, Äiskä auttoi meitä hieman.Se sai syödä Iskän oikeat makkarat palkkioksi.

Me lähdettiin päiväkävelylle ja Uuno oli ihan omissa ajatuksissaan. Se meni sen vakiopuun juurelle nostamaan kinttua, eikä se huomannut että se puu oli makuullaan nurmikolla. Sitä puuta oli kai alkanut väsyttämään paikallaan seisominen.
Mä sanoin Uunolle, että katso nukkuvaa puuta mutta Uuno vain katsoi koko ajan väärään suuntaan.

Kun me päästiin kotiin, me lähdettiin melkein heti Iskän Iskän eli hurun luo, siis sen joka on vanha kuin vuohi, vai olikohan se vuori. Empä muista oikein. Sillä on kuulemma isompi auto kuin meillä ja me tarvitaan sitä lainaksi. Mahtaakohan se lainata, kun Uuno paskoi viimeksi sen raparperit?

Hurun luona Uuno tuijotti ikkunasta niitä raparperejä silmä kovana.

Me napattiin Hurun auto ja kurvattiin kotiin. Sitten Äiskä ja Iskä pakkasi tavaroita kasseihin. Mihinköhän me lähdetään?

Me nukuttiin koko matka Uunon kanssa ja voi vitsi kun me päästiin perille. Aivan ihana paikka, mihin me oltiin tultu!

Me oltiin tultu Äiskän ystävän kesämökille. Siellä oli ihana nurmikko ja ranta ja mökki. Me saatiin Uunon kanssa juosta vapaana ja ai että me nautittiin siitä.


Mä pelasin palloa ja kierin nurmikolla.Voi olla että mä nukahdin siihen hetkeksi tassut kohti taivasta.

Uuno kahlaili rannassa ja yritti saada kaloja tassuillaan kiinni.

Mä menin istumaan laiturille ja katselemaan vähän maisemia. Oli hauska katsoa kun Uuno melkein sai yhden kalan kiinni.

Uuno viimein lopetti kalastamisen ja se meni huilaamaan rantatuolille. Se taisi juoda Iskän yhden siiderin salaa siinä samalla.

Nähtiin me siellä yksi käärme, se oli Kalle-käärme. Se oli ihan harmiton heppu. Uuno pelkäsi sitä ja kiersi sen kaukaa.

Me oltiin siellä mökillä yksi yö ja päivä, sitten Iskän tarvitsi lähteä taas tekemään meille luu-rahaa. Uuno ei olisi halunnut lähteä kotiin ja se meni tyynyjen taakse piiloon.
Paluumatkalla me oltiin Uunon kanssa ihan rättiväsyneitä ja nukuttiin ihan täysillä kotiin asti.


Kotona olikin kamala sumu kun me käytiin iltapissalla, Uuno sanoi että se on sumuisten vuorien kuningas ja poseerasi puun vieressä.

Mä sanoin sille, että se on sumutusten kuningas. Nimittäin sitä on niin helppo sumuttaa ja huijata.

Meidän retki päättyi onnellisesti kotiin ja mä nukahdin Iskän polvelle. Se on maailman paras paikka.