Rakas päiväkirja,
meillä aamu alkoi aika ihanasti, sillä kun me mentiin ulos niin aurinko paistoi kauniisti. Me mentiin meidän vakioreittiä ja arvaappa kuka se siellä meitä odotti? No jänis tietysti. Ne jotka ei vielä tiedä, niin me ajettiin yhtenä iltana tuota jänistä iskän ja Uunon kanssa takaa mutta juuri kun oltiin saamassa se kiinni, iskä lensi naamalleen. Sitä sattui aika ikävästi ja sillä on vieläkin olkapää tosi kipeä. Se sanoi, että siitä ei saa kertoa kenellekään kun sitä hävettää, mutta ajattelin muistuttaa tuosta. Nenä sillä ei ole enää ruvella.
No niinhän se jänis muisti meidät ja hetken aikaa siinä tuijotettiin toisiamme. Uuno yritti kysyä sen nimeä mutta eihän Uuno tajunnut sitä, että ei jänis voi ymmärtää koiran kieltä. Se oli ihan komea jänis mutta en mä rupee seurustelemaan jäniksen kanssa kun meillä on tuo kielimuuri ja saisi muutenkin koko ajan pelätä, että laittaanko iskä sen pataan. Sitten se jänis pinkaisi pakoon ja iskän ilme oli tuskainen, se oli varma että taas mennään ja kohta on nenä kipeänä. Mutta me säälittiin iskää ja annettiin jäniksen mennä.
Sitten me nähtiin myös lintuja. Mä en niistä ollut niin kiinnostunut, kuin Uuno.
No sitten kun päästiin sisälle, iskä yllätti meidät pahemman kerran. Se nimittäin pesi meidät sellaisella ihanan tuoksuisella shampoolla. Uuno kiljui, että ei mitään tyttöshampoota vaan mulle mies-shampoota!!! No niin se Uunokin pestiin samalla tuoksulla ja mä ilkuin sille koko päivän, että "mitä pimu". Se oli tosi hapan loppupäivän.
Sitten me oltiinkin loppupäivä äidin kanssa kun iskä lähti töihin. Onneksi se ei ollut kovin pitkään töissä ja kun se tuli kotiin, me leikittiin heti luu-leikkiä. Uuno juoksi luun perässä ja kyllä siitä aika tyttömäinen haju lähti kun se ohi juoksi...
Saa nähdä kun illalla mennään ulos, onko se komea jänis siellä odottamassa mua? Se voi kyllä hullaantua Uunostakin, kun se haisee ihan tytöille. Voi kyllä olla aika karvas pettymys jänikselle kun huomaa, että Uuno ei tee kyykkypissoja vaan sojottelee seinille..
Kuka Kerttu on?
Kerttu on 1-vuotias Ranskanbulldog, joka asuu Helsingin keskustan kupeessa.
Kertun perheeseen kuuluu Uuno, joka on myöskin ranskanbulldog jolla on ikää 2-vuotta.
Uuno ja Kerttu ovat samasta Helsinkiläisestä kennelistä kotoisin eli paljasjalkaisia stadilaisia.
Perheeseen kuuluu myös Mari ja Timo. Heitä myöhemmin kutsutaan tuttavallisemmin äiskäksi ja iskäksi.
Yksi päivä Kertun elämää kuvaa koirien ja niiden omistajien ihmeellistä ja välillä hyvinkin huvittavaa arkea. Toivottavasti nautit jutuistamme!
Rakas päiväkirja,
päätin tänään aamulla ennen kuin iskä heräsi, että olisi jo aika saada oma blogi. Äiskä on kertonut mulle ja Uunolle mitä toi blogi tarkoittaa, tosin Uunolle ei oikein mennyt jakeluun koko juttu.
Mä ajattelin herättää iskän oikein hellästi, että se olisi hyvällä tuulella ja sitten se lupaisi mulle kaiken mitä mä pyydän. Mä otin selfie-kuvan aamulla siitä, kuinka mä iskää hellin.
No iskä heräsi ja se oli kyllä aika häpi. Se sanoi, että ei millään jaksaisi nousta ylös ja töihin.
No se nousi kuitenkin ja me Uunon kanssa myös. Sitten me syötiin aamupala ja iskä laittoikin meille oikein herkkukattauksen. Aamulenkillä me käytiin merenrannassa ja me tavattiin siellä yksi saman näköinen koira kuin miltä mä näytän. Sillä oli kyllä jo ryppyjä kun se oli mua paljon vanhempi, mutta oli hassua..ihan kuin olisi katsonut peiliin.
No sitten iskä lähti töihin ja meillä oli kyllä vähän tylsä päivä mutta mä ajattelin kysyä iskältä tätä blogi-juttua, kun se tulee kotiin. Otan sellaisen surullisen, hylätyn koiran ilmeen ja vetoan tunteisiin.
No niinhän siinä kävi, että iskä meni tuohon halpaan ja lupasi mulle oman blogin. Nyt me yhdessä kirjoitetaan tätä ekaa kertaa. Iskä on luvannut mulle, että se kirjoittaa kaiken juuri niin kuin mä sille sanon, eikä keksi mitään omia juttujaan.
Nyt me lähdetään iltapissalle ja nukkumaan.
T: Kerttu
