Päiväkirja 15.10.2015

Rakas päiväkirja,

Orvokki-lehmän toive toteutui eilen kun meidän ovikello soi aamulla. Nimittäin siellä oven takana oli Orvokki-lehmän setä-puoli Yngve.



Orvokki oli aika järkyttynyt, koska se muisti Yngven hiukan erilaiseksi. Me sanottiin Orvokille, että kyllä setä voi muuttua vuosien myötä eli ei kannata olla huolissaan. Totta kyllä on, että vaikea uskoa Yngveä Orvokin sedäksi. Noh, on Uunoakin vaikea uskoa mun veikaksi.

Mennään kuitenkin muutama päivä taaksepäin meidän elämässä, ennen kuin palataan Yngveen. Iskä ja Äiskä kertoi meille, että ne lähtee kaksin lomalle. Siis voitko kuvitella, lomalle ilman meitä Uunon kanssa. No hyvä uutinen oli että me päästään Kuningatar-Tuijan luokse Norjaan siksi ajaksi. Niin me laitettiin viisumit vetämään Norjan hoviin.

Ennen kuin me lähdettiin Norjaan, me käytiin illalla saunassa. Äiskä sanoi että pitää olla puhdas ja siisti, kun menee hoviin kylään.



Joopa joo..Iskä ei tainnut kuulla tätä, sillä kun me leikittiin saunan jälkeen, se kaatoi vahingossa viiniä mun päähän.



Aamulla Äiskä sai hertslaagin, se luuli että mulla on päässä jotain vikaa. Syöpä, Leukemia, Sini Sabotage, Hematooma? No se kokeili pestä mun päätä shamppoolla ja niinhän se sininen väri hävisi mun päästä. Uuno nauroi että Kerttu on pienissä häissä..viinipäissä!

Kun me viimein lähdettiin Norjaan autolla, Iskä kävi samalla kuvaamassa jokun asunnon siellä Länsi-Norjassa. Se oli taas Iskän työjuttuja ja me odotettiin Uunon kanssa autossa. Äiskä jäi pakkaamaan tavaroita kotiin sillä aikaa.



Meillä oli Uunon kanssa vähän riitaa siitä, kumpi saa istua etupenkillä mutta Iskä keksi ratkaisu: molemmat!

Vitsi että oli tylsää, ódottaa Iskää autossa. Miksi se ei ottanut meitä mukaan? Alkaisi muuten asunnot meneen kaupaksi jos me oltaisiin kuvissa!



No onneksi me päästiin jatkamaan matkaa ja oltiin pian Norjassa. Meiltä ei edes kysyttä passia matkalla. Uunolla on passi mutta mulla ei ole vielä. Me sovittiin Uunon kanssa, että jos multa kysytään passia, me sanotaan että mä haen turvapaikkaa Tuijalta Norjasta.

Me päästiin viimein perille Norjaan ja meillä oli siellä tosi kivaa. Mä hiukan autoin Tuijaa käsitöissä mutta mulla ei ole kuvia siitä kun me ollaan sovittu että Tuijan hovista ei oteta kuvia.



Ette arvaa mitä tapahtui kun Iskä ja Äiskä tuli hakemaan meitä? No Iskä ja Äiskä oli mennyt killuttimiin siellä lomalla! Me ei oikein tiedetä mitä se tarkoittaa mutta jotkut kiiltävät jutut niillä on sormessa.



Ne katseli vaan toisiaan samalla lailla kuin Uuno katsoi Reiskaa ennen kuin siltä vietiin ne kulkuset. Uuno ei ole muuten enää huohotellut Reiskan korvaan mitään.

Me suikattiin Tuijalle pusut ja palattiin kotiin. Iskä ja Äiskä oli niin väsyneitä niiden lemmenloman jälkeen, että me otettiin pienet kauneusunet koko porukka. Unien jälkeen me mentiin ulos kun siellä oli niin upea ilma.

                     

Kun me tultiin sisälle ulkoonta, Orvokki sanoi että sillä on mulle asiaa. Tosi salaista sellaista.



Mä kysyin Orvokilta, että mikä on niin salaista? Se sanoi että se epäilee että Yngve on vale-setäpuoli!

 

Päiväkirja 29.9.2015

Rakas päiväkirja,

eilen aamulla mä heräsin tosi pirteänä samaan aikaan kun Iskä. Iskä ei ollut pirteä, vaan se sadatteli kun joutuu heräämään aikaisin. Se oli lähdössä viemään sitä sen Iskää Hurua joka on vanha kuin vuori, lääkäriin. Mä autoin Iskää aamutoimissa ja etsin sille sukat.



Me jäätiin Äiskän ja Uunon kanssa kotiin. Aamulenkki alkoi aika ikävästi, sillä me löydettiin pihalta Andersson. Niin, se lokinpoikainen jos muistat vielä. Viimeksi kun me nähtiin, se suunnitteli jättävänsä Helsingin ja lähtevänsä Uppsalaan. Mä kun kävin nurmikolla pissalla, mun nenään tuli kamala haju. Ekaksi mä luulin että Uuno on taas pierassut sellaisen varsipierun mutta sitten mä aloin etsimään mistä se haju oikein tulee.



 Vähänkö mä järkytyin kun puiden lehtien alta löytyi Andersson ihan litteenä! Voi ei, mitähän sille on oikein tapahtunut?



Äiskä kielsi meitä menemästä Anderssonin luo, kun siitä voi saada jotain pöpöjä. Me sanottiin Anderssonille että lepää rauhassa, meillä tulee sua ikävä. Sitten Uunolle tuli vielä toinen takaisku kun me jatkettiin kävelyä. Nimittäin Uunon uima-allas puistossa oli tyhjä vedestä.



Uuno oli ihan rikki kun se ei päässyt kahlaamaan altaaseen. Se parkui että "Kuka on vienyt Uunon vedet, kuka on vienyt Uunon vedet? Ensin Andersson ja sitten vielä tämä..mä tarvitsen riisiapua!" Äiskä sanoi että nyt lähdetään kotiin.

Kotona Äiskä keksi ihan uuden leikin, se puhalsi meille parvekkeella sellaisia kuplia ja me yritettiin saada niitä kiinni.



Se oli tosi kiva leikki mun mielestä. Uuno kun ei saanut kuplia kiinni, se lähti sisälle mököttämään.





Mä otin pienet päiväunet leikin jälkeen ja toivoin että tulisipa Iskä pian kotiin. Chuck Taylor tuli mun viereen nukkumaan kun sillä oli kuulemma vähän kylmä.



Mä heräsin kun Iskä tuli kotiin ja vähänkö mä sitä pussailin sohvalla. Annoin mä Äiskänkin vähän pussata Iskää. Iskä oli käynyt ostamassa mulle ja Äiskälle tosi kauniita kukkia.



Äiskä kertoi Iskälle että Uuno tarvitsee riisiapua ja Iskä sanoi että se tietää millä Uunon elämä saadaan taas raiteille. Niin me puettiin ja lähdettiin autolla jonnekkin. Perillä selvisi että me mentiinkin meidän lempipaikkaan sinne isoon puistoon missä saa juosta ihan täysillä. Mä katsoin Iskää hieman pitkään kun se nousi autosta, sen masu oli turvonnut kamalan isoksi. Siis ihan jättimäiseksi. Mä sanoin että Iskä on lihonut!! No syy selvisi aika pian, sillä Iskä kaivoi takin alta Uunon jalkapallon ja sanoi:" nyt alkaa riisiapu!"



Me juostiin pallon perässä siis niin täysillä että oksat pois. Palloilun jälkeen me käveltiin vähän rannassa katsomassa merta.



Ei ollut puistossa käynnin jälkeen Uunolla mitään ongelmia ja me hurautettiin takaisin kotiin koko porukka. Kotona parvekkeella Orvokki-lehmä seistä jäpitti ja tuijotti ulos. Mä kysyin että mitä se katselee? " Mä ihmettelen miksi se Yngve- setäpuoli ei ole vielä tullut vaikka sen piti tulla jo monta päivää sitten?" Mä sanoin, että toivottavasti sille ei ole tapahtunut mitään pahaa.



Uuno oli innostunut sillä aikaa katsomaan telkkaria ja sen lempiohjelmaa, Uunoa tietenkin. Siinä se istui kuin tatti ja kikatteli telkkarille.



Sitten se juoksi parvekkeelle ja sanoi mulle ja Orvokille että" no niin arvon neidit, tässä teidän oma sentlemanni Uuno Tuhmakuono".



Just joo, Uunon ei pitäisi katsoa tuollaisia ohjelmia telkkarista. Kello alkoi olla jo niin paljon että me lähdettiin iltapissalle. Orvokki sanoi että se jää sisälle ja yrittää ottaa yhteyksiä Yngveen.



Ulkona oli tosi pimeää ja meitä hieman pelotti Uunon kanssa. Taivas oli ihan oudon näköinen.



Me tehtiin tosi nopeasti iltapissat ja juostiin sisälle. Sisällä Iskä sanoi mulle, että tulehan Kerttu käymään täällä. Katsotaan kuka on lihonut ja se otti esiin puntarin.



Huh..mulla oli paino pysynyt samana mutta Iskälle oli tullut kilo lisää. Sen siitä saa kun syö aina niin myöhään. Me ollaan Iskälle sanottu monen monta kertaa että pitää syödä terveellisesti. Mutta ei Iskä usko meitä. Se on samanlainen jääräpää kuin Uuno.

Päiväkirja 17.9.2015

Rakas päiväkirja,

me oltiin tosi huolissaan Uunosta kun se tuli sairaalasta kotiin. Illalla me oltiin ihan varmoja että saadaan taas valvoa koko yö. Uuno kävi ihan normaalisti nukkumaan ja just kun me meinattiin nukahtaa, se huusi sängystä ihan täysillä: " Voitolla yöhön, voitolla yöhön, Uuno menee voitolla yöhön."



Sitten me nukahdettiin koko perhe ja Uuno nukkui koko yön. Me mentiin voitolla yöhön.

Uuno alkoi toipumaan aika nopeasti, se auttoi päivällä Iskää parvekkeella uusien valojen asentamisessa. Tai Uuno katseli vierestä ja antoi Iskälle ohjeita.



 Ei mua haitannut se että Uuno vain hoiti työnjohtamisen, pääasia että Uuno toipuu kuntoon.

Uuno ja Iskä lähti hakemaan jotain osia parvekkeen valoihin ja me jäätiin Äiskän kanssa kotiin.



Kun Iskä ja Uuno tuli takaisin, ne jatkoi valojen asentamista. Uuno auttoi Iskää pahimmissa asennuskohdissa.



Mä sanoin meidän pojille, että lähdetään yhdessä ulos kun on niin kaunis ilma. No ne suostui lopettamaan hommat hetkeksi ja me mentiin päiväkävelylle.

Mä kysyin Uunolta, että tiedätkö mistä tietää että syksy on tullut?



Uuno vaan toljotti paikallaan ja sanoi, että mistä mä voin sen tietää? Näytänkö mä joltain meteoriitiltä? Kysy jotain helpompaa.





Mä sanoin että sen tietää siitä, kun puiden lehdet putoaa ja ne lehdet vaihtaa väriä.



Uuno jäi istumaan ja kysyi Iskältä, että ompeleeko se meille sadetakit kun kohta sataa joka päivä? Iskä lupasi ommella jotkut tosi käheet takit meille.



Kun me mentiin takaisin kotiin, Iskä ja Äiskä tilasi niille jotain herkkuruokaa kun ne ei jaksanut kokata itse. Mä yritin tuijottaa niiden ruokaa, jos se olisi tullut mun luókse mutta eipä se auttanut.



Mä menin Iskälle sanomaan, että tehdäänkö diili? Sä annat mulle ja Uunolle vähän herkkuruokaa ja mä tuon sulle yhden oluen?



Uuno huusi että:" Iskä, win-win..suostu nyt niin kaikki voittaa. Iskä sanoi, että okei, tämä on hyvä diili. Niin mä hain Iskälle oluen.





Me käytiin illalla vielä ulkona ja siellä oli ihana ilta-aurinko. Mä yritin houkutella Uunon Zumbaamaan mutta se ei suostunut. Siitä tietää että Uuno ei ole vielä ihan kunnossa.



Mutta eiköhän se Uuno tule kuntoon, kun sillä on jos jonkinlaista lääkettä syötävänä. Kun me päästiin sisälle, Orvokki-lehmä sanoi että sillä olisi mulle vähän asiaa.



Orvokki-lehmän setäpuoli Yngve olisi tulossa kuulemma Helsinkiin ja se kysyi, että saisiko Yngve tulla meille yhdeksi yöksi? Mä sanoin että mun puolesta se on ok mutta ettei kävisi taas hassusti kuin Kaija Kilpisen kanssa, niin Yngve ei saa laittaa deodoranttia kun tulee meille. Ettei Uuno taas vedä itseensä herkille. Me mentiin sanomaan Äiskälle ja Iskälle, että meille tulee vieras yökylään, että onhan se ok?



Iskä ja Äiskä sanoi että joo, sopii mutta vain yhdeksi yöksi. Meidän koti ei ole kuulemma mikään Lepokoti Hapero. Iskä sanoi sitten, että kuka lähtee katsomaan parvekkeen uusia valoja?

                          

Ne valot oli aika makeet, kyllä Iskä ja Uuno oli tehneet hyvän asennuksen. Nyt parvekkella näkee syödä sonninsuteja. Hoh..hoijaa mä sanoin ja kömmin sänkyyn nukkumaan. Kyllä on ollut rankka päivä.

Päiväkirja 11.9.2015

Rakas päiväkirja,

meillä on ollut vähän vaikeaa viime päivinä. Muutama päivä sitten Uuno alkoi illalla oksentelemaan. Ja sitä oksennusta tuli kuin sudelta kuraa. Uuno oli tosi kipeä koko illan ja siltä se näyttikin.



Iskä ei halunnut huolestuttaa Äiskää joka oli just tuona iltana siellä Toronttolassa työmatkalla. Iskä sanoi mulle että katsotaan yön yli miten Uuno voi ja sitten mennään lääkäriin jos tarvitsee. Me valvottiin Iskän kanssa koko yö ja valvoi Uunokin. Kun aamulla Uuno oksensi vielä ja sitten se kakkasi sellaista verikuraa, Iskä sanoi mulle että nyt se vie Uunon lääkäriin. Mä kuuntelin tarkkaan mitä Iskä sanoi kun mäkin olin Uunosta kovasti huolissani.



Onneksi se meidän oma lääkäri Anci oli töissä ja se otti Uunon heti jonon ohi hoitoon. Uuno oli kuulemma sanonut siellä vastaanotolla muille koirille, että päästäkää ohi, mulla on VIP.

Anci tutki Uunon ja sanoi että se on ihan kuiva ukkeli ja tzokissa.



Uuno oli joutunut tiputukseen siellä heti ja joutui jäämään sinne koko päiväksi. Uuno oli luvannut jäädä jos Anci ei työnnä tällä kertaa sormea Uunon pyllyyn.

Onneksi Äiskä tuli päivällä kotiin ja se oli ihan sekaisin kun se kuuli Uunosta. Siinä me sitten ihmeteltiin koko päivä mitä Uunolle kuuluu. Meille ei maistunut ruoka, ei edes Iskälle vaikka se kyllä yleensä syö mitä vaan.

Anci soitti meille ja sanoi että Uuno on siinä kunnossa että se pääsisi kotiin. Me lähdettiinkin Uunoa hakemaan kotiin porukalla. Kotona Uuno oli tosi väsynyt ja halusi vain nukkua.



Ei Uunon vointi oikein hyvältä vaikuttanut koko illan aikana ja niin me valvottiin taas koko porukka yö ja niin Uunoa lähdettiin aamulla viemään pikana takaisin sairaalaan. Mä sanoin Äiskälle että mitä mä teen sillä aikaa kun te olette pois? Mulla on ihan tylsää kun en voi tulla mukaan. Äiskä sanoi, että se kyllä keksii jotain piristystä mulle.

Uuno tutkittiin uudelleen ja se joutui taas sellaisen letkun päähän. Sille tehtiin tassuun reikä josta se sai lääkettä.



Uuno joutui taas jäämään sinne sairaalaan mutta kun Iskä ja Äiskä tuli kotiin, niillä oli mukana Orvokki-lehmä.



Orvokki on muuten kiva mutta sillä on koko ajan suu auki. Se vähän häiritsee mua, sinne suuhunhan voi lentää vaikka kärpäsiä.

Mulla meni päivä hieman paremmin kun mä kuuntelin Orvokin tarinoita siitä, kuinka se on ollut vaihto-lehmänä Skotlannissa. Orvokki on kova puhumaan, siksi sillä on kai suu valmiiksi auki.

Illalla me saatiin taas soitto lääkäristä ja Uunon vointi oli kohentunut ja sen saisi hakea kotihoitoon. Me jäätiin Orvokin kanssa turisemaan kotiin.

Kun Iskä ja Äiskä haki Uunon sairaalasta, siellä oli melkoinen yllätys. Nimittäin Tyyne ja Taimi nimisten koirien äiskä Maarit oli tuonut Uunolle kaverin ettei sen tarvitse olla yksin sairaalassa ja myös tuomaan onnea. Sen nimi olikin Onni-Hiiri. Se oli kuulemma ollut Uunon vieressä koko ajan ja valvonut Uunon unta. Oli se syönyt siellä sairaalassa vähän salaa hoitajien ruokiakin mutta ei siitä sen enempää.



Kun Uuno, Äiskä, Iskä ja Onni tuli kotiin, Äiskä luki Uunolle myös kortin jonka se oli saanut Taimilta, Tyyneltä ja Maaritilta. Uuno oli ihan tippa linssissä.



Meillä meni ilta tosi rattoisasti kun Uuno oli kotona ja meillä oli uusia kavereitakin. Uuno jaksoi jo leikkiäkin vähän meidän kanssa. Orvokki sanoi Uunolle että ota nyt kuitenkin iisisti, ei saa vielä riehua kun on toipilas.

Me käytiin aikaisin sänkyyn kun oltiin aika väsyneitä kun ollaan valvottu monta yötä. Uuno pääsi nukkumaan Äiskän ja Iskän väliin mutta eipä Uuno nukkunut. Se makasi vatsallaan ja tuijotti koko yön seinää. Sitten se sai aamuyöstä jonkun kohtauksen, sen naama turposi ja se ei meinannut saada henkeä. Oli sillä päässyt pissakin sänkyyn. Vähänkö me säikähdettiin.

Aamulla Uunoa taas vietiin kohti sairaalaa. Iskä sanoi, että me aletaan kohta etsimään uutta kotia siitä sairaalan vierestä kun siellä saadaan juosta koko ajan.

Uuno oli taas koko päivän siellä sairaalassa Onnin kanssa ja sitten Uunolle saatiin oikeat lääkkeet ja hoidot. Uunon olo koheni koko päivän ajan ja lääkäri sanoi puhelimessa että Uuno ei kyllä lähde kotiin ennen kuin on varmuus siitä että se on oikeasti toipumassa. Arvaa mikä Uunoa vaivasi? Kaija Kilpinen syndrooma. Lääkäri epäili että joko Uuno on saanut ulkona jonkun pöpön joka teki sille todella pahan tulehduksen vatsaan tai sitten Kaija Kilpisen deudorantti on ollut niin väkevää että Uuno on saanut siitä jonkun myrkytyksen. Iskä sanoi että Kaija Kilpinen lähtee nyt heti sinne Kivenlahteen.Iskä kysyi, lähdenkö sen mukaan? Sitten me lähdettiin autolla kohti Kivenlahtea jossa Kaijalla on se kilpikonnien käsityöseuran vuosikokous. Sen piti olla jo monta päivää sitten mutta se oli siirtynyt kun kaikki kilpparit ei ollut ehtineet ajoissa perille.



Perillä Kivenlahdessa Kaija oli tosi pahoillaan jos se on myrkyttänyt Uunon. " Ai kauhiaa mie sanon vaan, niin mukava nuorimies ja nyt makkaa sairaalassa. Mie vaihdan teutorantin heti tänään, sanoi Kaija."

Me sanottiin Kaija Kilpiselle heippa ja lähdettiin valokuvaamaan Kellokoskelle joku talo. Se oli joku Iskän työjuttu. Mä autoin sitä kameran kanssa vähän, mä kun oon sen apulainen.

Paluumatkalla mä sanoin Iskälle, että mulla on kamala nälkä. Iskä sanoi että silläkin on. Niinpä me käytiin ostamassa meille ruokaa.



Me sovittiin, että Äiskälle ei kerrota että me ollaan syöty sellaista epäterveellistä ruokaa. Ja koska me ei uskallettu mennä kotiin syömään, me mentiin Iskän työpaikalle herkuttelemaan.



Me paiskattiin Iskän kanssa tassua, että tästä ei Äiskälle hiiskuta.

Kun me päästiin kotiin, kello oli jo aika paljon. Äiskä kysyi että kuinka meillä meni niin kauan, me katsottiin Iskän kanssa toisiamme ja sanottiin että se talo oli tosi iso ja sen kuvaamisessa meni paljon aikaa.

Ei kestänyt kauaakaan kun Lääkäri Anci soitti ja kertoi hyviä uutisia Uunosta. Uuno on nyt kuin kokonaan eri vesillä pesty poika, pirteä ja haluaa kotiin. Iskä ja Äiskä lähti hakemaan Uunoa taas kotiin. Onni-hiiri oli saanut istua etupenkillä koko kotimatkan.

Mä sanoin meidän kavereille kotona että odotetaan Uunoa eteisessä kun se tulee ja lauletaan sille joku tervetuliaislaulu.



Uuno tuli kotiin ja se oli tosi pirteä, se meni ekana syömään ja se on hyvä merkki parantumisesta sanoi Äiskä.



Me ollaan tosi iloisia kun Uuno parani mutta vähän meitä vielä pelottaa että tarviiko meidän vielä lähteä lääkäriin. Kun Uuno oli syönyt ruuan, se kävi mun viereen nukkumaan tyytyväisenä.



Iskä pyysi että mä kerron että ei se mikään supersankari ole, samalla lailla Äiskä valvoi Uunon takia monta yötä. Iskä on kuulemma sellainen oman elämän Peter-Pan vai oliko se Pepanten. Ja Uuno pyysi sanomaan että se haluaa kiittää kaikkia jotka on peukuttaneet sen parantumisen puolesta ja olleet siitä huolissaan. On ihanaa että on paljon ystäviä jotka välittää. Onni jää meille asumaan ja siitä tuli Onni Leppänen.