Päiväkirja 17.9.2015

Rakas päiväkirja,

me oltiin tosi huolissaan Uunosta kun se tuli sairaalasta kotiin. Illalla me oltiin ihan varmoja että saadaan taas valvoa koko yö. Uuno kävi ihan normaalisti nukkumaan ja just kun me meinattiin nukahtaa, se huusi sängystä ihan täysillä: " Voitolla yöhön, voitolla yöhön, Uuno menee voitolla yöhön."



Sitten me nukahdettiin koko perhe ja Uuno nukkui koko yön. Me mentiin voitolla yöhön.

Uuno alkoi toipumaan aika nopeasti, se auttoi päivällä Iskää parvekkeella uusien valojen asentamisessa. Tai Uuno katseli vierestä ja antoi Iskälle ohjeita.



 Ei mua haitannut se että Uuno vain hoiti työnjohtamisen, pääasia että Uuno toipuu kuntoon.

Uuno ja Iskä lähti hakemaan jotain osia parvekkeen valoihin ja me jäätiin Äiskän kanssa kotiin.



Kun Iskä ja Uuno tuli takaisin, ne jatkoi valojen asentamista. Uuno auttoi Iskää pahimmissa asennuskohdissa.



Mä sanoin meidän pojille, että lähdetään yhdessä ulos kun on niin kaunis ilma. No ne suostui lopettamaan hommat hetkeksi ja me mentiin päiväkävelylle.

Mä kysyin Uunolta, että tiedätkö mistä tietää että syksy on tullut?



Uuno vaan toljotti paikallaan ja sanoi, että mistä mä voin sen tietää? Näytänkö mä joltain meteoriitiltä? Kysy jotain helpompaa.





Mä sanoin että sen tietää siitä, kun puiden lehdet putoaa ja ne lehdet vaihtaa väriä.



Uuno jäi istumaan ja kysyi Iskältä, että ompeleeko se meille sadetakit kun kohta sataa joka päivä? Iskä lupasi ommella jotkut tosi käheet takit meille.



Kun me mentiin takaisin kotiin, Iskä ja Äiskä tilasi niille jotain herkkuruokaa kun ne ei jaksanut kokata itse. Mä yritin tuijottaa niiden ruokaa, jos se olisi tullut mun luókse mutta eipä se auttanut.



Mä menin Iskälle sanomaan, että tehdäänkö diili? Sä annat mulle ja Uunolle vähän herkkuruokaa ja mä tuon sulle yhden oluen?



Uuno huusi että:" Iskä, win-win..suostu nyt niin kaikki voittaa. Iskä sanoi, että okei, tämä on hyvä diili. Niin mä hain Iskälle oluen.





Me käytiin illalla vielä ulkona ja siellä oli ihana ilta-aurinko. Mä yritin houkutella Uunon Zumbaamaan mutta se ei suostunut. Siitä tietää että Uuno ei ole vielä ihan kunnossa.



Mutta eiköhän se Uuno tule kuntoon, kun sillä on jos jonkinlaista lääkettä syötävänä. Kun me päästiin sisälle, Orvokki-lehmä sanoi että sillä olisi mulle vähän asiaa.



Orvokki-lehmän setäpuoli Yngve olisi tulossa kuulemma Helsinkiin ja se kysyi, että saisiko Yngve tulla meille yhdeksi yöksi? Mä sanoin että mun puolesta se on ok mutta ettei kävisi taas hassusti kuin Kaija Kilpisen kanssa, niin Yngve ei saa laittaa deodoranttia kun tulee meille. Ettei Uuno taas vedä itseensä herkille. Me mentiin sanomaan Äiskälle ja Iskälle, että meille tulee vieras yökylään, että onhan se ok?



Iskä ja Äiskä sanoi että joo, sopii mutta vain yhdeksi yöksi. Meidän koti ei ole kuulemma mikään Lepokoti Hapero. Iskä sanoi sitten, että kuka lähtee katsomaan parvekkeen uusia valoja?

                          

Ne valot oli aika makeet, kyllä Iskä ja Uuno oli tehneet hyvän asennuksen. Nyt parvekkella näkee syödä sonninsuteja. Hoh..hoijaa mä sanoin ja kömmin sänkyyn nukkumaan. Kyllä on ollut rankka päivä.

Päiväkirja 11.9.2015

Rakas päiväkirja,

meillä on ollut vähän vaikeaa viime päivinä. Muutama päivä sitten Uuno alkoi illalla oksentelemaan. Ja sitä oksennusta tuli kuin sudelta kuraa. Uuno oli tosi kipeä koko illan ja siltä se näyttikin.



Iskä ei halunnut huolestuttaa Äiskää joka oli just tuona iltana siellä Toronttolassa työmatkalla. Iskä sanoi mulle että katsotaan yön yli miten Uuno voi ja sitten mennään lääkäriin jos tarvitsee. Me valvottiin Iskän kanssa koko yö ja valvoi Uunokin. Kun aamulla Uuno oksensi vielä ja sitten se kakkasi sellaista verikuraa, Iskä sanoi mulle että nyt se vie Uunon lääkäriin. Mä kuuntelin tarkkaan mitä Iskä sanoi kun mäkin olin Uunosta kovasti huolissani.



Onneksi se meidän oma lääkäri Anci oli töissä ja se otti Uunon heti jonon ohi hoitoon. Uuno oli kuulemma sanonut siellä vastaanotolla muille koirille, että päästäkää ohi, mulla on VIP.

Anci tutki Uunon ja sanoi että se on ihan kuiva ukkeli ja tzokissa.



Uuno oli joutunut tiputukseen siellä heti ja joutui jäämään sinne koko päiväksi. Uuno oli luvannut jäädä jos Anci ei työnnä tällä kertaa sormea Uunon pyllyyn.

Onneksi Äiskä tuli päivällä kotiin ja se oli ihan sekaisin kun se kuuli Uunosta. Siinä me sitten ihmeteltiin koko päivä mitä Uunolle kuuluu. Meille ei maistunut ruoka, ei edes Iskälle vaikka se kyllä yleensä syö mitä vaan.

Anci soitti meille ja sanoi että Uuno on siinä kunnossa että se pääsisi kotiin. Me lähdettiinkin Uunoa hakemaan kotiin porukalla. Kotona Uuno oli tosi väsynyt ja halusi vain nukkua.



Ei Uunon vointi oikein hyvältä vaikuttanut koko illan aikana ja niin me valvottiin taas koko porukka yö ja niin Uunoa lähdettiin aamulla viemään pikana takaisin sairaalaan. Mä sanoin Äiskälle että mitä mä teen sillä aikaa kun te olette pois? Mulla on ihan tylsää kun en voi tulla mukaan. Äiskä sanoi, että se kyllä keksii jotain piristystä mulle.

Uuno tutkittiin uudelleen ja se joutui taas sellaisen letkun päähän. Sille tehtiin tassuun reikä josta se sai lääkettä.



Uuno joutui taas jäämään sinne sairaalaan mutta kun Iskä ja Äiskä tuli kotiin, niillä oli mukana Orvokki-lehmä.



Orvokki on muuten kiva mutta sillä on koko ajan suu auki. Se vähän häiritsee mua, sinne suuhunhan voi lentää vaikka kärpäsiä.

Mulla meni päivä hieman paremmin kun mä kuuntelin Orvokin tarinoita siitä, kuinka se on ollut vaihto-lehmänä Skotlannissa. Orvokki on kova puhumaan, siksi sillä on kai suu valmiiksi auki.

Illalla me saatiin taas soitto lääkäristä ja Uunon vointi oli kohentunut ja sen saisi hakea kotihoitoon. Me jäätiin Orvokin kanssa turisemaan kotiin.

Kun Iskä ja Äiskä haki Uunon sairaalasta, siellä oli melkoinen yllätys. Nimittäin Tyyne ja Taimi nimisten koirien äiskä Maarit oli tuonut Uunolle kaverin ettei sen tarvitse olla yksin sairaalassa ja myös tuomaan onnea. Sen nimi olikin Onni-Hiiri. Se oli kuulemma ollut Uunon vieressä koko ajan ja valvonut Uunon unta. Oli se syönyt siellä sairaalassa vähän salaa hoitajien ruokiakin mutta ei siitä sen enempää.



Kun Uuno, Äiskä, Iskä ja Onni tuli kotiin, Äiskä luki Uunolle myös kortin jonka se oli saanut Taimilta, Tyyneltä ja Maaritilta. Uuno oli ihan tippa linssissä.



Meillä meni ilta tosi rattoisasti kun Uuno oli kotona ja meillä oli uusia kavereitakin. Uuno jaksoi jo leikkiäkin vähän meidän kanssa. Orvokki sanoi Uunolle että ota nyt kuitenkin iisisti, ei saa vielä riehua kun on toipilas.

Me käytiin aikaisin sänkyyn kun oltiin aika väsyneitä kun ollaan valvottu monta yötä. Uuno pääsi nukkumaan Äiskän ja Iskän väliin mutta eipä Uuno nukkunut. Se makasi vatsallaan ja tuijotti koko yön seinää. Sitten se sai aamuyöstä jonkun kohtauksen, sen naama turposi ja se ei meinannut saada henkeä. Oli sillä päässyt pissakin sänkyyn. Vähänkö me säikähdettiin.

Aamulla Uunoa taas vietiin kohti sairaalaa. Iskä sanoi, että me aletaan kohta etsimään uutta kotia siitä sairaalan vierestä kun siellä saadaan juosta koko ajan.

Uuno oli taas koko päivän siellä sairaalassa Onnin kanssa ja sitten Uunolle saatiin oikeat lääkkeet ja hoidot. Uunon olo koheni koko päivän ajan ja lääkäri sanoi puhelimessa että Uuno ei kyllä lähde kotiin ennen kuin on varmuus siitä että se on oikeasti toipumassa. Arvaa mikä Uunoa vaivasi? Kaija Kilpinen syndrooma. Lääkäri epäili että joko Uuno on saanut ulkona jonkun pöpön joka teki sille todella pahan tulehduksen vatsaan tai sitten Kaija Kilpisen deudorantti on ollut niin väkevää että Uuno on saanut siitä jonkun myrkytyksen. Iskä sanoi että Kaija Kilpinen lähtee nyt heti sinne Kivenlahteen.Iskä kysyi, lähdenkö sen mukaan? Sitten me lähdettiin autolla kohti Kivenlahtea jossa Kaijalla on se kilpikonnien käsityöseuran vuosikokous. Sen piti olla jo monta päivää sitten mutta se oli siirtynyt kun kaikki kilpparit ei ollut ehtineet ajoissa perille.



Perillä Kivenlahdessa Kaija oli tosi pahoillaan jos se on myrkyttänyt Uunon. " Ai kauhiaa mie sanon vaan, niin mukava nuorimies ja nyt makkaa sairaalassa. Mie vaihdan teutorantin heti tänään, sanoi Kaija."

Me sanottiin Kaija Kilpiselle heippa ja lähdettiin valokuvaamaan Kellokoskelle joku talo. Se oli joku Iskän työjuttu. Mä autoin sitä kameran kanssa vähän, mä kun oon sen apulainen.

Paluumatkalla mä sanoin Iskälle, että mulla on kamala nälkä. Iskä sanoi että silläkin on. Niinpä me käytiin ostamassa meille ruokaa.



Me sovittiin, että Äiskälle ei kerrota että me ollaan syöty sellaista epäterveellistä ruokaa. Ja koska me ei uskallettu mennä kotiin syömään, me mentiin Iskän työpaikalle herkuttelemaan.



Me paiskattiin Iskän kanssa tassua, että tästä ei Äiskälle hiiskuta.

Kun me päästiin kotiin, kello oli jo aika paljon. Äiskä kysyi että kuinka meillä meni niin kauan, me katsottiin Iskän kanssa toisiamme ja sanottiin että se talo oli tosi iso ja sen kuvaamisessa meni paljon aikaa.

Ei kestänyt kauaakaan kun Lääkäri Anci soitti ja kertoi hyviä uutisia Uunosta. Uuno on nyt kuin kokonaan eri vesillä pesty poika, pirteä ja haluaa kotiin. Iskä ja Äiskä lähti hakemaan Uunoa taas kotiin. Onni-hiiri oli saanut istua etupenkillä koko kotimatkan.

Mä sanoin meidän kavereille kotona että odotetaan Uunoa eteisessä kun se tulee ja lauletaan sille joku tervetuliaislaulu.



Uuno tuli kotiin ja se oli tosi pirteä, se meni ekana syömään ja se on hyvä merkki parantumisesta sanoi Äiskä.



Me ollaan tosi iloisia kun Uuno parani mutta vähän meitä vielä pelottaa että tarviiko meidän vielä lähteä lääkäriin. Kun Uuno oli syönyt ruuan, se kävi mun viereen nukkumaan tyytyväisenä.



Iskä pyysi että mä kerron että ei se mikään supersankari ole, samalla lailla Äiskä valvoi Uunon takia monta yötä. Iskä on kuulemma sellainen oman elämän Peter-Pan vai oliko se Pepanten. Ja Uuno pyysi sanomaan että se haluaa kiittää kaikkia jotka on peukuttaneet sen parantumisen puolesta ja olleet siitä huolissaan. On ihanaa että on paljon ystäviä jotka välittää. Onni jää meille asumaan ja siitä tuli Onni Leppänen.

Päiväkirja 6.9.2015

Rakas päiväkirja,

meillä aamu alkoi ihan normaalisti, ei oltais jaksettu nousta millään. Kun me viimein jaksettiin kömpiä sängystä, Iskä komensi meidät ulos aamulenkille. Me otettiin Uunon kanssa heti keppileikki, jos se vaikka vähän piristäisi.



Uuno häviää mulle aina tuon keppileikin kun se on niin kömpelö ja hidas. Uuno väittää että vain isot kurvaukset huomataan.



No Uuno hävisi tällä kertaa sen takia kun se potkaisi ampiaista päähän ja ampiainen pisti Uunoa tassuun kostoksi. Siitä se itku ja parku tulikin. Uuno kieri nurmikolla ja nuoli tassua kuin mielipuoli. Mä aluksi ajattelin että nyt se sekosi keppileikistä viimeisen kerran mutta Iskä tarkisti Uunon tassun ja sitten lähdettiinkin kiireellä kotiin.



Äiskä laittoi Uunon tassuun mustikoita pakkasesta. Uuno sanoi että mielummin lauantaimakkaraa jos saa toivoa. No, Uuno tokeni tuosta aika nopeasti ja sanoi että seuraavan kerran kun menee ulos, pissaa sen ampiaisen päälle. Mä sanoin että kannattaa olla varovainen, se pistää vielä Uunoa sen keskitassuun.

Iskä lähti viemään Äiskää töihin, se lähti taas sen ison linnun kyydissä jonnekkin kaukomaahan. Mä kuulin sen paikan nimen mutta en ole ihan varma kuulinko oikein. Se oli joku Toronttola. Iskä sanoi että se tekee samalla vähän töitä, että saadaan meille sonninsuti rahaa. Sillä aikaa me Uunon kanssa vähän sisustettiin meidän kotia uuteen uskoon. Meillä on niin eri maku sisustuksen suhteen Äiskän ja Iskän kanssa.



Iskä kun tuli kotiin, se ei kauhesti kiitellyt meitä uudesta järjestyksestä. Se sanoi, että tulkaahan katsomaan mitä Iskällä on salkussa.



Mitä ihmettä? Mä olin ihan varma että siellä on meille sonninsudit mutta Sslkusta kurkkasi joku ihan outo tyyppi ja se sanoi:" ai kauhiaa, joko ollaan Kivenlahdessa? Mie oon Kaija "fixaa kaiken" Kilpinen Kouvolasta. Mie oon Kouvolan Kilppareiden käsityökerhon puheenjohtaja, kuka sie oot?" Ööö..mä olen Kerttu ja toi on Uuno mä sanoin. " Kuule Kerttulainen, miulla on kamala jano, onko siulla miulle vettä? Joo..oo, on sanoin.



Mä kysyin Kaija " fixaa kaiken" Kilpparilta että miksi se on meillä? Se sanoi että se on menossa Kilppareiden käsityöseuran vuosikokoukseen Kivenlahteen ja se eksyi. Se oli löytänyt jonkun lätäkön ja sitten oli nähnyt meidän Iskän ja kysynyt siltä, että onko tämä Kivenlahti?

Iskä sanoi että se voi tulla meille yöksi ja Iskä heittää sen huomenna Kivenlahteen autolla. Kaija " fixaa kaiken" Kilppis oli vähän empinyt kun se ei ole tottunut lähtemään vieraiden miesten mukaan, kun se ei ole mikään kevytkenkäinen kilppari. Mutta Iskä oli sanonut, että voi se lähteä ihan turvallisin mielin Iskän mukaan.

 



Kaija kipitti meidän parvekkeelle ja sanoi että meillä on melkein yhtä kiva näkymä parvekkeella, kuin sen kodissa Kouvolassa.



Me kysyttiin Kaijalta että lähteekö se meidän kanssa ulos?



Me voitais näyttää sille vähän meidän kotikulmia, jos se haluaa. " Mie jään pelaamaan pasianssia se sanoi."



Niin se Kaija " fixaa kaiken " jäi sisälle ja me lähdettiin ulos. Uuno sanoi Iskälle että se ei kestä sitä Kaija " tiskaa kaiken" kilpparia yhtään. Ja sanoi että sillä on mennyt pakki sekaisin koko kilpparista. Samalla Uuno kakkasi jalkakäytävälle.



Uuno sanoi myös että se ei nosta takapuoltaan ylös ennen kuin saa vetää hermosavut. Se on oppinut tuon varmasti Sauli Siilistöltä.



Kun me päästiin takaisin kotiin, siellä se Kaija pelasi pasianssia. " Solttu, kurko, työmies..hahahahahah..ihaaaanaa se kirkui. Uuno lähti naama punaisena puhkuen ja palasi hetken kuluttua. " Iskä, mä lähden nyt Valamon luostariin. Mä en jaksa enää yhtään.



Iskä sanoi Uunolle, että jos nyt menisit vaan nukkumaan. Katsotaan aamulla sitä Valamoa uudestaan.

Päiväkirja 30.8.2015

Rakas päiväkirja,

me mentiin eilen aamulla ulos aamulenkille ja ekana tietenkin etsimään sitä orpoa lokinpoikaa Andessonia. Mulla oli huoli siitä, että miten se oli pärjännyt yön yksin ulkona.

Siellä se nurmikolla käveli ja huuteli:" Vad ska vi göra pojkkarna?" Mä en tiedä yhtään mitä se tarkoitti mutta se kai pyysi ruokaa. Uuno huusi että tuu vaan meille syömään nappuloita, mä tarjoon sulle Kertun ruuat. Mä sanoin Uunolle että mun ruokiin ei kyllä kajota. Andersson tuli sanomaan meille että: Nå joo, vähän on se vilu mulla ulkona sova ja mun dålig siipi vitte ei saa ilmaa alle. Uuno sanoi että se voi antaa lentotunteja Anderssonille.





Uuno näytti Anderssonille muutamia lento-liikkeitä, tuossa kuvassa kuulemma syöksytään pilveen. Vitsi että toi Uuno osaa sitten joka päivä yllättää mut. Yhdessä liikkeessä sillä oli toinen takatassu ilmassa, kuulemma laskuteline mutta siitä ei saatu kuvaa kun Uuno mätkähti kyljelleen. Andersson sanoi meille että tack och adjö. Uuno sanoi että on meillä kotona dödöö.

Me käytiin päivällä katsomassa sitä Hurua eli Iskän Iskää, joka on vanha kuin vuori. Me soitettiin sen ovikelloa mutta se ei tullut avaamaan.



Me oltiin vähän huolissaan mutta sitten se onneksi avasi oven. Se oli nukkunut sikeästi eikä kuullut meidän tuloa. Me pussattiin Huru melkein tajuttomaksi sen sohvalla ja Uuno sanoi että sulle pusut, meille herkut. Me saatiin jotain Ukrainalaisia herkkuja ja voi veljet, niitä ei syönyt Erkkikään. Iskän Iskällä on Ukrainanmaalainen vaimo Hurutar ja se tekee aina välillä kuule sellaisia keitoksia että oksat pois. Mua naurattaa aina kun se sanoo Uunolle:" Hjyvä lapsi Uuno." Hähähäh.. Uuno on lapsi vielä. Uuno kerran suuttui Huruttarelle ja pissasi sisällä sen kukkapurkin kylkeen kostoksi.

Kun me mentiin takaisin kotiin, me käytiin pissalla puistossa ennen sisälle menoa. Anderssonia ei näkynyt missään. Vain yksi sulka oli nurmikolla. Sille on tainnut tulla kiire lähteä kotiin tai sitten Uunon antama lento-opetus ei mennyt ihan nappiin ja se on tehnyt mahalaskun ja joutunut sairaalaan.





Mä sanoin Iskälle että mennään äkkiä hakemaan Saku Il Jung auttamaan Anderssonin etsimisessä. Se on kuulemma etsinyt Koreanmaassa loikkareita.



Iskä sanoi että okei mutta ei kyllä etsitä kauan kun Iskällä on muita hommia. Ja Andersson voi olla jo menossa kohti Uleåborgia.

Ei me sitä puistosta löydetty mutta paluumatkalla me nähtiin kaksi heppaa. Uuno huusi, että katsokaa..katsokaa..kaksi keppanaa! Kaksi keppanaa!



Ne hepat ei oikein tykännyt Uunon huutelusta ja toinen niistä tuijotti Uunoa ja väänsi kamalat kakat jalkakäytävälle. Mä sanoin Uunolle, että toi sun huutelusi sai nyt likaisen lopun.

Mä väsyin sen verran tuosta Anderssonin etsimisestä, että otin sohvalla kauneusunet.



Vitsi mä nukuinkin niin pitkään, että Iskä tuli herättelemään iltapissalle. Iltapissalla kaikki meni hyvin kunnes yhtä äkkiä joku karjaisi pimeässä, että" ei tartte astua päälle" Me ei huomattu pimeässä että nurmikolla oli siili. Mä sanoin, että anteeksi siili, me ei huomattu sua. Se sanoi, että ei haittaa..Mä olen Sauli Siilistö. Uuno katsoi sitä silmät suurena ja sanoi:" sulla on mennyt tikkuja takapuoleen!"



Sauli sähähti Uunolle, että jos et tule pois sieltä mun backstagelta, niin mä opetan sulle uuden leikin: 10 piikkiä kuonossa. Mä sanoin että anteeksi Sauli, Uuno on vähän pihalla. Ei se mitään pahaa tarkoittanut. Sauli jäi siihen sihisemään ja me jatkettiin matkaa.

Uuno ampaisi yht äkkiä pusikkoon ja sieltä pois kohti roskista. Iskällä oli aika temppu pysyä sen perässä. Me kysyttiin Uunolta että mikä sille tuli nyt? Pupu..pupu..pupu on roskiksen alla sanoi Uuno hengästyneenä.



Mä yritin saada sitä pupua tulemaan pois seiltä roskiksen alta ja vannotin että me ei tehdä mitään pahaa sille. Ei se suostunut tulemaan. Iskä sanoi että nyt kyllä lähdetään kotiin, alkaa riittämään seikkailut tältä illalta.

Juuri ennen meidän kotiovea me kuultiin köhimistä ja kukapa se siinä olikaan salaa tupakilla? Sauli Siilistö tietenkin. Se sanoi, että ettekö ole ennen nähneet tupakoivaa siiliä?



No ei me kyllä olla nähty sanoi Uuno. Me ollaan nähty riitelevät sorsat Repe ja Lissu Merikarvialta. Niin me jätettiin Sauli sinne savuumaan ja mentiin kotiin.Iskä sanoi että varmasti hississäkin tapahtuu vielä jotain, tavataan laulava lepakko? No ei tavattu onneksi.
Mä nukahdin Iskän viekkuun sängyssä ja hyvähän siinä oli olla.